Elina Alatörmänen tuo paikallista juurevuutta Levin musiikkitarjontaan

Le­vin lä­hei­syy­des­sä voi tör­mä­tä use­aan­kin pai­kal­li­seen muu­sik­koon, mut­ta har­va heis­tä te­kee mu­siik­kia pää­työk­seen. Ryh­ty­mi­nen mu­siik­ki­a­lan yrit­tä­jäk­si rei­lu pari vuot­ta sit­ten ei ol­lut Eli­na Ala­tör­mä­sel­le il­mi­sel­vä rat­kai­su, mut­ta lo­pul­ta vält­tä­mä­tön.

– Koen, et­tä vain näin mi­nul­la on mah­dol­li­suus ke­hit­tyä. Luo­van alan yrit­tä­jän an­sio tu­lee useis­ta pie­nis­tä pu­rois­ta. It­se olen lin­jan­nut niin, et­tä kaik­ki pro­jek­tit mitä teen, ovat yh­tey­des­sä mu­siik­kiin, mu­sii­kin te­ke­mi­seen.

Mu­si­kaa­li­suus ja mu­siik­ki ovat ol­leet Eli­nan elä­mäs­sä ai­na. Val­mii­den te­os­ten uu­del­leen­so­vi­tus oli ol­lut Eli­nal­la mu­sii­kin te­ke­mi­sen kes­ki­ös­sä jo jon­kin ai­kaa, kun­nes kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten hän sä­vel­si ja sa­noit­ti en­sim­mäi­sen oman kap­pa­leen­sa.

– Juu­ri sitä te­os­ta ei to­sin ole kos­kaan vie­lä jul­ki­ses­ti kuul­tu, ei­kä eh­kä kuul­la­kaan, Eli­na nau­rah­taa.

– Mut­ta kos­ka sä­ve­let ja sa­nat vain tu­li­vat, luo­mi­sen het­ki an­toi ide­an oman mu­sii­kin te­ke­mi­ses­tä.

Marian kappeli Levin keskustassa on yksi Elina Alatörmäsen suosikkiesiintymispaikoista Kittilässä. Kuva: Satu Renko

Eli­nan pää­inst­ru­ment­ti on lau­lu. Mu­ka­na kul­ke­vat tar­vit­ta­es­sa ki­ta­ra ja pi­a­no, jos­kus myös ti­na­pil­li.

Sä­vel­lys syn­tyy yleen­sä en­sin. Sa­no­tuk­set hän pai­not­taa te­ke­vän­sä ni­me­no­maan suo­mek­si.

– Jot­ta sa­noi­hin saa sen sä­vyn mitä ha­kee, ha­lu­an teh­dä mu­sii­kin omal­la kie­lel­lä­ni. Eng­lan­nik­si pi­täi­si osa­ta fraa­sit ja sa­non­nat hy­vin tark­kaan, et­tä teks­ti voi­si ta­voit­taa tar­koi­tuk­sen­sa sa­mal­la ta­val­la, Eli­na ko­kee.

Täl­lä het­kel­lä Eli­na on mo­nes­sa mu­ka­na. Soo­lo­keik­ko­ja hän te­kee eni­ten. Yk­sit­täi­sen esiin­ty­jän on help­po tul­la omal­la se­til­lä tai toi­ve­oh­jel­mis­tol­la ti­lai­suuk­siin. Säie-ko­koon­pa­nol­la Eli­na te­kee po­pah­ta­van fol­kah­ta­vaa mu­siik­kia, ja pop­mu­siik­kiin pai­not­tu­via duo­keik­ko­ja vel­jen­sä Ant­ti A:n kans­sa. Ral­laG­roup on puo­les­taan kol­men nai­sen ryh­mä, joka on he­rät­tä­nyt eloon muu­ta­man vuo­si­kym­me­nen ta­kai­sia kit­ti­lä­läi­siä sä­vel­lyk­siä uu­del­leen so­vi­tet­tu­na. Pai­kal­li­sen lau­sun­ta­ryh­mä Loi­ha­koi­den muu­sik­ko­na Eli­na on myös toi­mi­nut use­am­man vuo­den.

Matkailualue muusikon kenttänä

Eli­na ko­kee, et­tä Le­vin lä­hi­a­lu­eil­la on pal­jon mah­dol­li­suuk­sia pai­kal­li­sel­le mu­sii­kin­te­ki­jäl­le. On bän­di­keik­ko­ja il­tai­sin, edus­tus­ti­lai­suuk­sia, hää­keik­ko­ja, yri­tys­ti­lai­suuk­sia ja yk­si­tyis­ten hen­ki­löi­den juh­lia. Il­lal­lis­ti­lai­suuk­siin toi­vo­taan usein taus­ta­mu­siik­kia ja merk­ki­päi­viä ha­lu­taan juh­lis­taa kau­niil­la kap­pa­leil­la.

– Ak­tii­vi­nen kult­tuu­ri­kun­ta Kit­ti­lä tu­kee tai­tei­li­juut­ta, ja Le­vin alue an­taa työ­mah­dol­li­suuk­sia esiin­ty­väl­le tai­tei­li­jal­le.

Elina kiittelee Kittilää aktiiviseksi kulttuurikunnaksi. Kuva: Satu Renko

Eli­na ko­kee kui­ten­kin, et­tä työ­tä on teh­tä­vä sen eteen, et­tä tu­lee tu­tuk­si nii­den kans­sa, jot­ka ti­laa­vat li­ve­mu­siik­kia ti­lai­suuk­siin ja et­tä ky­syn­tä ja tar­jon­ta koh­tai­si­vat.

– Se, et­tä on pai­kal­li­nen mu­sii­kin esit­tä­jä, on etu, sil­lä tääl­tä voi lii­kah­taa ly­hy­el­lä­kin va­roi­tu­sa­jal­la. Ko­ro­na-ai­ka osoit­ti sen, et­tä jos­kus keik­ko­ja ja ti­lai­suuk­sia jou­du­taan myös pe­ru­maan hy­vin ly­hy­el­lä va­roi­tu­sa­jal­la, jol­loin pai­kal­li­sen ar­tis­tin kans­sa saa­daan hel­pom­min so­vit­tua pe­ru­mi­ses­ta ja eh­kä uu­des­ta ajas­ta, kun keik­ka­mat­ka on ly­hyt.

Eli­na nä­kee, et­tä kes­tä­vän mat­kai­lun aja­tuk­sen mu­kaan kan­nat­taa hyö­dyn­tää ai­tout­ta ja pai­kal­li­suut­ta, myös mu­sii­kis­sa. Pai­kal­li­nen mu­sii­kin­te­ki­jä voi tuo­da eri­lais­ta li­sä­ar­voa ti­lai­suu­del­le. Toki tai­teel­li­ses­sa työs­sä tu­lee vas­taan ti­lan­tei­ta, jois­sa poh­di­taan, mi­ten yh­teen­so­vit­taa oma ar­tis­ti­juus ja se, mitä asi­a­kas toi­voo kuu­le­van­sa.

Kun kau­si on pääl­lä Le­vil­lä, suu­ret ja pie­nem­mät­kin keik­ka­la­vat täyt­ty­vät run­saas­ta tar­jon­nas­ta. Myös pu­beis­sa pää­see ren­non mu­sii­kin ma­kuun. Eli­na pal­jas­taa tun­net­tu­jen paik­ko­jen li­säk­si omia suo­sik­ke­jaan.

– Ma­ri­an kap­pe­lis­sa kes­kel­lä Le­viä voi kuul­la mo­ni­puo­lis­ta mu­siik­kia, ke­vyt­tä ja klas­sis­ta. Rei­jo Ra­e­kal­li­on ja Sä­res­tön atel­jeet ovat hui­kei­ta akus­tii­kal­taan, ja pai­kois­sa on vah­vas­ti läs­nä nii­den hen­ki ja tai­de. Vuo­sien ta­kaa Eli­na muis­taa eri­koi­sem­pa­na keik­ka­paik­ka­na myös Ho­tel­li K5:n tak­ka-au­lan, joka suo­ras­taan kut­suu jazz loun­ge -tyyp­pi­seen mu­si­soin­tiin.