Lapland Hotel Snow Village nousee Lainiolle joka vuosi. Rakentamiseen kuluu yli 20 miljoonaa kiloa lunta ja 300 000 kiloa luonnonjäätä.
Kalevalan sankareita ja Valhallan jääbaari
Lapland Hotels Snow Villagen tämän vuoden teemana on pohjoismainen mytologia. Tarinat veistosten takana valloittivat testiryhmän.
− Tässä on ukkosen jumala Thorin vasara, Mjölner, vuoropäällikkö Nea Johansson aloittaa opastetun kierroksen Lainion lumikylässä eli Lapland Hotels Snow Villagessa Kittilässä.
− Kierros päättyy Valhallaan, kunniakkaasti kuolleiden sotilaiden taivaaseen. Tekin pääsette sinne, sillä jääbaarimme sijaitsee Valhallassa, hän jatkaa.
Sandra Nemcova, Netta Myyryläinen, Marianne Hollands ja Tomi Villilä kuuntelevat kiinnostuneina. Levillä lomaileva nelikko on ensimmäistä kertaa lumikylässä.
− Olen nähnyt sosiaalisessa mediassa kuvia ja videoita täältä, ja halusin siksi päästä paikan päälle, helsinkiläinen Netta kertoo.
Nea-opas johdattaa Yggdrasil-elämänpuun jakaman seinän luo: nyt ollaan haltijoiden Alfheimissa, myöhemmin mentäisiin toiselle puolelle jättiläisten Jotunheimiin.
Hel ja Fenrir -veistos on Sandra Nemcovan ja Netta Myyryläisen suosikki. Naiset ystävystyivät työskennellessään Saudi Arabiassa hoitajina.
Elämänpuun jakama tila on halkaisijaltaan 12 metriä. Se on suurin ”huone” noin 3000 neliömetrin kokoisesta, jäästä ja lumesta tehdystä rakennuksesta, jossa on niin hotellihuoneita, jääveistoksia, liukumäki kuin jo mainittu jääbaarikin. Rakennustöihin on käytetty yli 20 miljoonaa kiloa lunta ja noin 300 000 kiloa luonnonjäätä.
− Rakentaminen kesti seitsemän viikkoa. Rakennustiimissä oli 40 henkilöä, joista veistäjiä oli kymmenen. Lisäksi oli kuljettajia ajamassa traktoreita ja pyöräkuormaajia, Nea kertoo.
Hänen mukaansa tänä vuonna oltiin onnekkaita sään suhteen: talvi alkoi aikaisin ja lämpötilat rakentamiselle olivat otolliset.
Yöksi jäähotelliin
Kierros jatkuu jäästä ja lumesta tehtyihin hotellihuoneisiin, joiden vartijoina on tänä vuonna suomalaisia muinaisjumalia: Tapio, Ahti, Vellamo ja Mielikki.
Tšekkiläistä Sandraa kiinnostaa jäähotellissa yöpyminen. Mitä vaatteita tarvitaan, tuleeko kylmä?
− Tekninen aluskerrasto riittää, sillä meiltä saa lämpimän makuupussin, jolla pärjää -20 asteessa, Nea kertoo.
− Yleensä lapset nukkuvat parhaiten, sillä he eivät mieti liikaa paikkaa. Monesti aikuisetkin sanovat, että he nukkuivat yllättävän hyvin. Jos he heräilevät, se yleensä johtuu joko siitä, että he ovat pukeutuneet väärin makuupussiin ja heillä on kuuma, tai sitten valoista, joita pidetään päällä turvallisuussyistä.
Oppaan mukaan yöpyjistä suurin osa on ulkomaalaisia. Päivävieraista taas noin puolet on suomalaisia, puolet ulkomaalaisia. Vierailemme lumikylässä 2,5 viikon päästä sen avautumisesta. Pääsylippuja on myyty jo lähes 30 000.
− Aika samoissa lukemissa mennään kuin viime vuonnakin, jolloin lippuja myytiin 77 000 koko kaudella. Kovilla pakkasilla ihmiset tulevat rinteiden sijaan meille. Täällä lämpötila on aina nollan ja viiden pakkasasteen välillä, Nea kertoo.
− Järjestetäänkö täällä tapahtumia, esimerkiksi häitä? Marianne kysyy.
− Ennen pandemiaa tänne rakennettiin aina jääkappeli, jossa pidettiin vihkiseremonioita. Viime vuonnakin järjestettiin viidet tai kuudet häät puisessa kappelissa tässä lähimetsässä, Nea vastaa.
Sama jumala, eri nimi
Matka jatkuu Odinin ja Lokin, Väinämöisen ja Louhen, Nanukin ja Sednan tarinoihin. Käy ilmi, että Netta ja Marianne tietävät pohjoisen mytologiasta paljon jo ennakkoon. He kyselevät oppaalta tarkentavia kysymyksiä ja opastavat muuta seuruetta sen jälkeen, kun opas on jättänyt vieraat tutustumaan veistoksiin vielä omatoimisesti.
− Pidän tästä teemasta. Mytologiat ovat kiinnostavia, ja kaikki on niin hienosti toteutettu. Suurin osa tiedoistani tosin on sarjakuvista ja Marvelin elokuvista, Marianne sanoo.
Marianne Hollands, Netta Myyryläinen, Tomi Villilä ja Sandra Nemcova nauttivat jääbaarissa juomat opastetun kierroksen jälkeen.
− Monissa uskonnoissa ja mytologioissa on samoja piirteitä. Aina on esimerkiksi veden ja metsän jumala; jumalan nimi ja persoona vain ovat eri, Nea huomauttaa.
− Mutta vain eteläisissä kulttuureissa on viinin jumala, Marianne pohtii.
Voisiko suomalaiseen tai pohjoismaiseen mytologiaan sitten sopia vodkan jumala?
− Olen tavannut hänet, Levin yöelämässä piipahtanut Sandra kertoo.
Seurue purskahtaa nauruun.
Ainutlaatuinen kokemus
Veistokset ja jääkylä puhuttavat vielä teen äärellä lumikylän yhteydessä sijaitsevassa ravintolassa.
− Kiinnostavinta oli kuulla tarinoita pohjoismaisesta mytologiasta. En tiennyt siitä mitään etukäteen, vain Odinin nimen olin kuullut, Sandra sanoo.
− Minulle taas tämä oli mukavaa mieleen palauttamista. Viikinkikulttuuri kiinnostaa minua, Netta jatkaa ja ihastelee veistosten yksityiskohtia.
− Esimerkiksi Väinämöisen kanteleen hauen hampaat on toteutettu tarkkaan. Koska veistäjät ovat ulkomaalaisia, heidän täytyy varmasti perehtyä tarinoihin etukäteen.
Kun puhe kääntyy veistäjiin, nelikko esittää toiveen, että sekä heistä että tarinoista veistosten taustalla kerrottaisiin jotakin.
− Voisiko jokaisessa huoneessa olla pieni esittelyteksti? Vai näyttäisikö se sittenkään hyvältä, eihän tämä mikään museo ole? Ehkä esite alussa toimisi paremmin, he ideoivat.
Yhtä mieltä seurue on siitä, että vierailu jääkylässä kannatti ja että opas oli todella hyvä.
− Todellakin uniikki kokemus! Netta huudahtaa.
Tšekkiläiselle Sandralle tammikuiseen Lapin-lomaan on mahtunut kosolti muitakin eksoottisia kokemuksia.
− On outoa lautailla rinteessä pimeällä. Tai valojen ansiosta tietysti näkee hyvin. Pidän myös siitä, että voin hyvällä omallatunnolla nukkua pitkään, kun aamulla on pitkään pimeää. Lumiset puut ovat upeita, ja tämä on oikea talven ihmemaa, hän listaa.
Seuraavasta reissustakin on jo aika haaveilla.
− Haluan ehdottomasti palata Lappiin kesällä!
-------------------------------
TAMMIKUUN PAKKASILLA LUNTA SÄILÖÖN SEURAAVAKSI VUODEKSI
Snow villagen tekninen johtaja Tomi Kurtakko vastaa puhelimeen kesken lumensäilömiskiireiden.
− Teemme parhaillaan säilölumikasaa seuraavaa vuotta varten. 15 000−20 000 kuutiota lunta peitetään kesän yli huopatekstiileillä. Osa siitä sulaa kesän aikana, mutta ainakin kaksi kolmasosaa jää talteen seuraavan talven rakennustöitä varten, hän kertoo.
Tomi Kurtakolla on merkittävä rooli siinä, että lumikylä valmistuu joka talvi. Tämän talven lumikylä on 22. Teknisen puolen lisäksi hän ideoi uusia teemoja tuleviksi vuosiksi.
− Esitin idean pohjoismaisesta mytologiasta jo 3−4 vuotta sitten. Aihe sopii niin hyvin sekä lumilinnaan että koko alueelle. Silloin se kuitenkin jäi pöydälle, sillä tarinat ovat aika synkkiä. Piti keksiä, kuinka kuvittaa ne niin, että veistokset sopivat myös lapsille, hän kertoo.
Veistosten ideoinnissa olivat apuna Tomin veli Tuomas Kurtakko sekä kymmenen veistäjää.
− Tuomaksen kanssa täytimme tilat ajatuksilla: mitä niihin voisi tehdä. Veistäjät tulivat mukaan suunnitteluun jo elokuussa, ja lopullinen suunnittelu tehtiin, kun he olivat täällä paikan päällä.
Kymmenen ammattilaisen joukossa on veistäjiä Latviasta, Liettuasta, Puolasta ja Ukrainasta. Lisäksi mukana on yksi suomalainen. Tekniikat veistosten toteuttamiseen vaihtelevat.
− Osa piirtää suoraan lumeen tekemänsä luonnoksen pohjalta. Tarkat yksityiskohdat, esimerkiksi tekstit, taas heijastetaan projektorilla ja veistetään sitten. Monesti veistäjällä on jää- tai lumiaihio, jota hän työstää, ja joissakin paikoissa hyödynnetään iglun seinää, Tomi Kurtakko selventää.