Kansallispuistot – ei yhtä ylitse muiden

Radiojuontaja Jyrki Hakanen on vieraillut kaikissa Suomen kansallispuistoissa, joista Lapin kohteet erottuvat selkeänä kärkenä. Pallas-Yllästunturin alue on tuttu jo vuosien takaa, mutta tälläkin vierailulla löytyi uutta nähtävää ja koettavaa.

– Tämä oli en­sim­mäi­nen ker­ta, kun pää­sin maas­to­pyö­räi­le­mään kan­sal­lis­puis­tos­sa. Se oli hie­no ko­ke­mus. Maas­to­pyö­räi­ly oli pal­jon ras­kaam­paa kuin ar­jes­sa har­ras­ta­ma­ni maan­tie­pyö­räi­ly. Hui­pul­la mai­se­mat kui­ten­kin pal­kit­si­vat ja tuu­li vii­len­si mu­ka­vas­ti, Jyr­ki Ha­ka­nen sum­maa juu­ri te­ke­määm­me ret­keä.

Me­no­pe­lik­si va­li­koi­tui li­has­voi­min pol­jet­ta­va läs­ki­pyö­rä, jon­ka tah­ti oli help­po so­vit­taa so­pi­vak­si mai­se­mien ihai­luun. Va­lo­ku­vaus­tau­ot ryt­mit­ti­vät ki­lo­met­rien mit­tais­ta nou­sua, joka nos­tat­ti hien niin Ha­ka­sen kuin toi­mit­ta­jan­kin ot­sal­le hel­tei­se­nä ke­sä­päi­vä­nä.

Hakanen ei ole varustehifistelijä. Pyöräillessä tärkein varuste on kypärä, patikoidessa hyvät kengät.

Pa­la­taan kui­ten­kin hiu­kan ajas­sa taak­se­päin ja tun­tu­ris­ta Pir­kan­maan Ikaa­li­siin. Ha­ka­sen ura al­koi pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten pie­nes­tä pai­kal­lis­ra­di­os­ta, jos­ta se jat­kui kau­pal­li­sel­la puo­lel­la muun mu­as­sa Voi­cel­la ja NRJ:llä. Vii­mei­sen vuo­si­kym­me­nen ajan Ha­ka­sen ään­tä on kuul­tu Ylen taa­juuk­sil­la, aluk­si alu­e­toi­mi­tuk­sis­sa ym­pä­ri Suo­men ja ny­ky­ään val­ta­kun­nal­li­ses­sa lä­he­tyk­ses­sä, jota toi­mi­te­taan Hel­sin­gin Pa­si­las­ta.

– Työs­ken­te­lin alu­e­toi­mi­tu­sai­koi­na myös puo­li vuot­ta Ra­dio Suo­men La­pin il­ta­päi­vä­lä­he­tyk­ses­sä Ro­va­nie­mel­lä. Se oli hie­noa ai­kaa, luon­to­koh­tei­siin pää­si suo­raan ko­ti­o­vel­ta. Kä­vin työ­päi­vän jäl­keen ihai­le­mas­sa lä­hi­kos­kia ja vii­kon­lop­pui­sin tein pi­dem­piä ret­kiä Kit­ti­lään, Ko­la­riin ja Saa­ri­se­läl­le, Ha­ka­nen muis­te­lee.

Kansan suosikki ja presidentillistä charmia

Ro­va­nie­mel­tä kä­sin Ha­ka­nen vie­rai­li myös en­sim­mäis­tä ker­taa Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­tos­sa. Koh­teek­si va­li­koi­tui le­gen­daa­ri­nen Tai­vas­ke­ron kier­ros, jon­ka läh­tö­pis­te si­jait­see Pal­las­tun­tu­rin py­sä­köin­ti­a­lu­een ku­pees­sa. Al­ku­ke­sän kau­nis ja kir­kas sää ovat jää­neet mie­hen mie­leen – sekä tie­tys­ti upe­at tun­tu­ri­mai­se­mat.

Ai­na au­rin­ko ei pais­ta, vaan sää saat­taa yl­lät­tää ko­ke­neen­kin kan­sal­lis­puis­ton kul­ki­jan ja me­ri­sään lu­ki­jan.

– Kun kä­vin Pyhä-Luos­ton kan­sal­lis­puis­tos­sa, ja olin nou­se­mas­sa Uk­ko-Luos­tol­le, al­koi ar­mo­ton ja piis­kaa­va sade. Park­ki­pai­kal­ta läh­ties­sä­ni sää oli ol­lut vie­lä tyy­ni ja pou­tai­nen, Ha­ka­nen muis­te­lee.

Yl­lä­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta – tai ken­ties juu­ri nii­den vuok­si – poh­joi­sen kan­sal­lis­puis­tot ovat eri­tyi­ses­ti Ha­ka­sen mie­leen. Suo­sik­ki­puis­ton ni­me­ä­mi­nen ei ole help­po teh­tä­vä ja mies poh­tii to­vin en­nen kuin vas­taa.

– Ur­ho Kek­ko­sen kan­sal­lis­puis­tos­sa on jyl­hä kals­kah­dus jo ihan pre­si­den­til­li­sen ni­men­sä puo­les­ta, ei­vät­kä ava­rat mai­se­mat petä tätä lu­paus­ta. Mi­nul­la oli pit­kään so­mes­sa taus­ta­ku­va­na otos, jon­ka olin ot­ta­nut UKK-puis­tos­ta. Tal­ven ko­ho­koh­ta on Po­si­on Rii­si­tun­tu­rin tyk­ky­lu­mi­puut, Ha­ka­nen ker­too.

Pe­rä­me­ren kan­sal­lis­puis­to taas oli ko­ke­mus, joka ero­si muis­ta jo si­jain­tin­sa vuok­si – saa­reen mat­kus­te­taan ke­säl­lä luon­nol­li­ses­ti ve­si­teit­se. Ve­ne­kyy­ti oli Ha­ka­sen mu­kaan jo it­ses­sään elä­mys, pu­hu­mat­ta­kaan maan­ko­ho­a­mi­sen seu­rauk­se­na syn­ty­nees­tä ai­nut­laa­tui­ses­ta saa­ris­to­luon­nos­ta ja eko­sys­tee­mis­tä.

Jyrki Hakanen käyttää retkisuunnittelussa apuna luontoon.fi -sivustoa, josta löytyy kaikki tarvittava tieto reiteistä saapumisohjeisiin.

Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­to on kä­vi­jä­mää­räl­tään La­pin – ja koko Suo­men – suo­si­tuin kan­sal­lis­puis­to. Mikä ve­tää ret­kei­li­jöi­tä juu­ri Tun­tu­ri-Lap­piin?

– Laa­ja alue var­mas­ti te­kee osan­sa. Puis­toon pää­see use­as­ta läh­tö­pai­kas­ta ja reit­te­jä on mo­nen kul­ki­jan tar­pei­siin. Tääl­lä on myös pa­nos­tet­tu var­hai­ses­sa vai­hees­sa esi­mer­kik­si maas­to­pyö­räi­lyyn, kun puis­ton mer­ki­tyt ke­sä­rei­tit avat­tiin pyö­räi­li­jöil­le. Kä­vi­jöi­tä riit­tää ym­pä­ri vuo­den ja pal­ve­lut toi­mi­vat hy­vin vä­li­ne­vuok­raa­mois­ta ma­joi­tuk­seen ja ra­vin­to­loi­hin. Niis­tä mat­kai­li­ja voi va­li­ta omaan bud­jet­tiin­sa so­pi­van, Ha­ka­nen poh­tii.

Ei extremelle

Ha­ka­sen poh­joi­sen reis­sut ovat ol­leet täyn­nä elä­myk­siä, mut­ta on­ko mies kos­kaan pet­ty­nyt tai koh­dan­nut vas­toin­käy­mi­siä?

– Mi­nul­la oli ko­vat odo­tuk­set Lem­men­jo­en puis­toa koh­taan. Olin ajoit­ta­nut ret­ken ju­han­nuk­sel­le ja odo­tin nä­ke­vä­ni upei­ta ve­sis­tö­jä ja vaih­te­le­vaa maas­toa. Ly­hy­en päi­vä­ret­ken ai­ka­na maas­to koos­tui kui­ten­kin vain lä­hin­nä met­si­kös­tä. Jäl­ki­kä­teen kuu­lin, et­tä reis­suun oli­si kan­nat­ta­nut va­ra­ta pa­ri­kin yö­tä ja kul­kea sy­vem­mäl­le puis­ton uu­me­niin. Vika oli siis enem­män­kin hä­täi­ses­sä kä­vi­jäs­sä kuin puis­tos­sa, Ha­ka­nen nau­rah­taa ja ker­too, et­tä hän te­kee pää­a­si­as­sa vain päi­vä­ret­kiä.

– sil­loin täl­löin maas­tos­sa tu­lee vie­tet­tyä telt­ta­yö tai pari.

Var­si­nai­sia vas­toin­käy­mi­siä ei ole ol­lut tois­tai­sek­si, el­lei sää­ti­lan vaih­te­lui­ta tai kas­siin vuo­ta­nut­ta ter­mos­pul­loa las­ke­ta.

– En hae ext­re­me-ko­ke­muk­sia. Rau­hal­li­nen luon­nos­sa liik­ku­mi­nen ja fii­lis­te­ly ovat mi­nun jut­tu­ni, Ha­ka­nen ker­too.

Mai­se­mien ihai­lun li­säk­si reis­sui­hin mah­tuu myös muu­ta näh­tä­vää. Luon­to­kes­kus­ten näyt­te­lyt ja mu­se­ot kan­nat­taa kat­sas­taa – var­sin­kin jos sa­de­kuu­ro yl­lät­tää ret­ken aluk­si. Pai­kal­li­set kah­vi­lat saa­vat mie­hen py­säh­ty­mään, sa­moin muut ko­ke­mi­sen ar­voi­set pai­kat. Sel­lai­sia ovat Ha­ka­sen mu­kaan esi­mer­kik­si. Sal­lan sota- ja jäl­leen­ra­ken­nu­sa­jan mu­seo ja So­dan­ky­län so­ti­las­ko­din munk­ki­kah­vit.

Aina suorana, aina läsnä

Ko­vak­si kah­vin­juo­jak­si pal­jas­tu­va ra­di­o­juon­ta­ja aloit­taa Var­hai­saa­mun ra­di­o­lä­he­tyk­sen­sä Ter­ma­ri­het­kel­lä, joka tar­koit­taa kah­vin kaa­ta­mis­ta ter­mos­pul­los­ta mu­kiin. Ää­ni tal­len­tuu mik­ro­fo­nin kaut­ta kuu­li­joil­le, jois­ta osa ar­vaa heti, ke­nen seu­ras­sa aa­mua vie­te­tään.

– Tapa sai al­kun­sa, kun työs­ken­te­lin stu­di­os­sa, jos­sa ei ol­lut kah­vin­kei­tin­tä. Toin ai­na aa­mu­kah­vit ko­toa ter­ma­ris­sa. Kuu­li­jat ovat tot­tu­neet tä­hän pe­rin­teek­si muo­dos­tu­nee­seen start­tiin. Ker­ran ter­mos­pul­lo unoh­tui ko­tiin ja pa­lau­te oli vä­li­tön – tämä ei saa tois­tua, Ha­ka­nen hy­mäh­tää.

Merisää-tarralla varustettu termospullo kulkee mukana niin töissä kuin retkilläkin.

Vuo­ro­vai­ku­tus kuun­te­li­joi­hin ja seu­raa­jiin on help­poa so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Ha­ka­nen päi­vit­tää reis­suil­taan Ins­tag­ram-ti­lil­leen ah­ke­ras­ti ku­via, jot­ka hän ku­vaa pää­o­sin pu­he­li­mel­laan. Jos­kus käy­tös­sä on myös drone, mut­ta kop­te­ri­ku­vaus­ta kos­ke­vat omat tiu­kat sää­dök­sen­sä. Ku­vat saa­vat lä­hes poik­keuk­set­ta po­si­tii­vi­sen vas­taa­no­ton. Moni ko­kee­kin pää­se­vän­sä Ha­ka­sen kuva- ja vi­de­o­päi­vi­tys­ten kaut­ta mu­kaan reis­suil­le.

Töi­den li­säk­si kan­sal­lis­puis­to­har­ras­tus on vie­nyt mies­tä ym­pä­ri Suo­men, ja se kuu­luu Ha­ka­sen juon­ta­mis­sa lä­he­tyk­sis­sä paik­ka­tie­tou­te­na. Mu­siik­ki­oh­jel­mien li­säk­si Ha­ka­nen juon­taa edel­lä mai­nit­tua Ra­dio Suo­men Var­hai­saa­mua sekä Pu­he­lin­lan­gat lau­laa -oh­jel­maa. Kes­kus­te­lu eri puo­lel­ta Suo­mea soit­ta­vien kuun­te­li­joi­den kans­sa on mut­ka­ton­ta.

– Ih­mi­set tyk­kää­vät, kun juon­ta­ja osaa si­joit­taa pie­nem­mät­kin paik­ka­kun­nat kar­tal­le ja on pe­ril­lä muis­ta­kin kuin Hel­sin­gin asi­ois­ta, Ha­ka­nen ker­too.

Re­von­tu­let, tun­tu­rit ja poh­joi­sen mys­tiik­ka on ins­pi­roi­nut kaut­ta ai­ko­jen tai­tei­li­joi­ta, myös mu­sii­kin­te­ki­jöi­tä. Mit­kä kap­pa­leet löy­ty­vät mu­siik­ki­toi­mit­ta­jan hen­ki­lö­koh­tai­sel­ta Lap­pi-soit­to­lis­tal­ta?

– Ta­ma­ra Lun­din La­pin Tan­go tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen nos­tal­gi­sem­mas­ta Suo­mi­mu­sii­kis­ta ja on­han Jun­nu Vai­ni­on Mat­kal­la poh­joi­seen ihan klas­sik­ko täl­lä sa­ral­la, Ha­ka­nen to­te­aa hy­myil­len.