Kate ja Juha inspiroituvat syksyisestä taivaasta ja maasta

Kate de Bruin ja Juha To­lo­nen ovat tii­viis­ti kos­ke­tuk­sis­sa vuo­den kier­toon. Syk­sy on Ka­ten lem­pi­vuo­de­nai­kaa, ja Ju­ha­kin kek­sii sii­tä mon­ta hy­vää puol­ta.

– Ret­ki­luis­te­lu juu­ri jää­ty­neel­lä jär­ven jääl­lä on jo­tain ai­nut­laa­tuis­ta. Syk­sys­sä on eri­tyis­tä myös tup­la­re­von­tu­lie­fek­ti, eli se het­ki, kun re­von­tu­let hei­jas­tu­vat kirk­kaan jään pin­nal­ta. Ja tie­ten­kin syys­säi­den ar­vaa­mat­to­muus – yh­te­nä päi­vä­nä nau­tit in­ti­aa­ni­ke­säs­tä t-pai­das­sa ja seu­raa­va­na päi­vä­nä tar­vit­set un­tu­va­tak­kia, Juha lis­taa syk­syn hie­nouk­sia.

Ka­ten syk­syä vä­rit­tä­vät vii­mei­set sa­to­kau­den mar­jat, eri­tyi­ses­ti kar­pa­lot.

– Ne ovat han­ka­lia mar­jo­ja ke­rä­tä, mut­ta vai­van ar­voi­sia, Kate hy­myi­lee.

Syk­sy päät­tää Ka­tel­le yh­den olen­nai­sen kau­den, luon­non­tuot­tei­den ke­rää­mi­sen. Mar­jat, sie­net, vil­liyr­tit ja kas­vit tu­lee ol­la täs­sä koh­taa seu­raa­van kau­den va­ral­le tal­les­sa. Ju­hal­le syk­sy puo­les­taan avaa re­von­tu­li­kau­den. Kate ja Juha elä­vät kir­jai­mel­li­ses­ti tai­vaan ja maan an­ti­mis­ta.

Elämyksiä itselle tärkeistä asioista

Le­vil­tä kä­sin toi­mi­van, elä­mys­pal­ve­lu­ja tar­jo­a­van Arc­tic Fron­tie­rin yrit­tä­jät Kate ja Juha ha­lu­a­vat näyt­tää Le­vil­lä vie­rai­le­vil­le asi­oi­ta, jois­ta he it­se pi­tä­vät: upe­at mai­se­mat, pi­mey­den ja hil­jai­suu­den ko­ke­muk­set, hy­vän ruo­an te­ke­mi­sen avo­tu­lel­la sekä mauk­kaat ja puh­taat pai­kal­li­set raa­ka-ai­neet.

Juha, joka on ai­kai­sem­min opet­ta­nut va­lo­ku­vaus­ta yli­o­pis­tois­sa Aust­ra­li­as­sa ja Suo­mes­sa, ha­lu­aa tuo­da esiin poh­joi­sen mai­se­man kau­neu­den, re­von­tu­let ja täh­det ja ti­lan tun­teen mai­se­mas­sa. Syk­syn ja eri­tyi­ses­ti tal­ven ly­hyt päi­vä ei­vät ole va­lo­ku­vauk­ses­sa huo­no asia, vaan ne avaa­vat ka­me­ral­le koh­teek­si eri­tyis­laa­tui­sen va­lon het­kiä.

– Ei­kä mat­kai­li­joi­den kans­sa toi­mi­mi­nen lo­pul­ta eroa pal­jo­a­kaan yli­o­pis­to-opis­ke­li­joi­den kans­sa toi­mi­mi­ses­ta, Juha ver­tai­lee.

– Mo­lem­mis­sa ha­lu­at oi­val­lut­taa jo­tain uut­ta pie­nel­le ryh­mäl­le ih­mi­siä.

Juha tar­jo­aa asi­ak­kail­leen ka­me­rat ja muut tar­vit­ta­vat vä­li­neet, mut­ta oh­jauk­sen tar­ve on usein vä­häi­nen – pi­me­äs­sä mai­se­mas­sa asi­ak­kais­ta tu­lee kuin it­ses­tään hy­vin luo­via.

Kate on työs­ken­nel­lyt ai­kai­sem­min mu­se­os­sa. Hän ko­kee, et­tä tääl­lä ym­pä­ris­tös­tä voi ja­kaa ta­ri­noi­ta, ja luon­to it­ses­sään on kuin mu­seo il­man sei­niä.

– Tar­jo­am­me tur­val­li­sen va­pau­den­ko­ke­muk­sen luon­non kes­kel­lä, pa­ris­kun­ta sum­maa.

Kate ja Juha vasta opiskelevat, minkälaisessa maastossa mikäkin sieni viihtyy. Pariskunta on haaveillut löytävänsä matsutakeja. Kuva: Satu Renko

Ka­ten omin­ta alu­et­ta on puo­les­taan ruo­ka­e­lä­myk­set.

– Ei tar­vit­se osa­ta pu­hua sa­maa kiel­tä, sil­lä ruo­ka on yh­tei­nen kie­li. Ih­mi­set muis­ta­vat hy­vän ruo­an, Kate ker­too.

Ka­tel­le ruo­kaan si­säl­tyy­kin sa­lai­suuk­sia, joi­ta hän ra­ot­taa yh­des­sä säi­lön­tä­la­si­pur­kin kan­nen kans­sa – pur­kis­sa tuok­suu maa­ri­an­hei­nä, joka käy ruo­ak­si ja ha­jus­teek­si. Sie­nien eri osia Kate käyt­tää kui­vat­tu­na ruo­kien ma­ku­yh­dis­tel­miin.

Heti syys­kuun alus­sa al­kaa Ka­ten vil­li­ruo­ka­työ­pa­jat ja Ju­han re­von­tu­lien met­säs­tys -ryh­mät.

– Tänä syk­sy­nä va­rauk­sia on enem­män kuin kym­me­neen vuo­teen, Kate iloit­see.

Syk­syn asi­ak­kai­ta vie­hät­tää tal­vea läm­pi­mäm­mät il­lat, kun vie­lä ei tar­vit­se ker­ros­pu­keu­tua re­von­tu­lien kat­se­luun. Myös Ju­han mai­nit­se­ma har­vi­nai­nen tup­la­re­von­tu­li-il­miö on tup­la­on­nea et­si­vil­le asi­ak­kail­le ta­voit­te­le­mi­sen ar­voi­nen elä­mys, sa­moin luon­non vä­rien no­pea muu­tos. Maa­rus­ka häm­mäs­tyt­tää kau­em­paa tu­le­via mat­kai­li­joi­ta. Myös Le­vin help­po saa­vu­tet­ta­vuus maa­il­mal­ta on saa­nut kii­tos­ta asi­ak­kail­ta. Pa­ris­sa tun­nis­sa maa­il­man met­ro­po­leis­ta voi pääs­tä kat­se­le­maan täh­tiä hil­jai­suu­teen, pui­den ke­hys­tä­män jär­ven ää­rel­le.

Yllättävä asettuminen Suomen Lappiin

– Mei­dän ei mis­sään ni­mes­sä pi­tä­nyt muut­taa tän­ne. Se ei ol­lut suun­ni­tel­tua. Tuli vain hyvä mah­dol­li­suus ja oi­kea ai­ka elä­män­muu­tok­sel­le, Kate ja Juha muis­te­le­vat rei­lun kym­me­nen vuo­den ta­kai­sia ai­ko­ja.

Juha va­lo­ku­va­si sil­loi­sen ko­ti­maan­sa Aust­ra­li­an erään gal­le­ri­an näyt­te­lyä var­ten puo­li­sen vuot­ta Suo­mes­sa. Pa­ris­kun­ta vie­hät­tyi poh­joi­sen mai­se­mis­ta ja elä­mäs­tä. Per­heen lap­set oli­vat so­pi­van ikäi­siä siir­ty­mään kou­luun uu­teen maa­han. Piti vain kek­siä van­hem­mil­le toi­meen­tu­lo.

Yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen Suo­men Lap­piin sai hie­man epä­us­koi­sia pään­pu­dis­tuk­sia jopa Ju­han isäl­tä, joka on läh­töi­sin Poh­jan­maal­ta ja tun­si Lap­pia lä­hin­nä 1950-lu­vun met­su­rin nä­kö­kul­mas­ta. Yrit­tä­jik­si ryh­ty­mi­nen tun­tui aka­tee­mi­ses­ta maa­il­mas­ta tu­le­vis­ta Ka­tes­ta ja Ju­has­ta it­ses­tään­kin hur­jal­ta. Voi­si­ko tääl­lä to­si­aan me­nes­tyä?

– Me teem­me tosi pal­jon yri­tyk­ses­säm­me it­se, ja olem­me teh­neet tosi ko­vas­ti töi­tä, Kate ker­too.

– Se, et­tä em­me ol­leet ihan nuo­ria, oli vain etu. Toim­me omaan yri­tyk­seem­me mo­nen­lais­ta osaa­mis­ta ja elä­män­ko­ke­mus­tam­me, Kate ar­vi­oi.

Kate ja Juha an­ta­vat myös kii­tos­ta Suo­men val­ti­ol­le ja EU:lle tu­ki­jär­jes­tel­mis­tä uu­den yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­seen.

Heil­le Tun­tu­ri-Lap­pi, ku­ten Yl­läk­sen seu­tu ja Muo­nio, on kaik­ki tut­tua toi­min­ta-alu­et­ta, mut­ta Levi veti pi­sim­män kor­ren. Len­to-ase­man lä­hei­syys ja Sir­kan kou­lun tar­jo­a­ma Suo­mi vie­raa­na kie­le­nä -ope­tus oli­vat rat­kai­se­via asi­oi­ta.

– Ja ny­kyi­sin olem­me jo osa yh­tei­söä, meil­lä on ys­tä­viä ja kump­pa­niy­ri­tyk­siä, Kate ja Juha ker­to­vat.

– Tun­tuu, et­tä me kuu­lum­me tän­ne.