Kätkätunturille Pahtakurun kautta – muista lumikengät

Le­vil­lä on usei­ta ret­ki­koh­tei­ta, jois­ta eh­dot­to­mas­ti tun­ne­tuin on Kät­kä­tun­tu­ri. Reit­ti Kät­kä­tun­tu­riin läh­tee Im­mel­jär­ven ran­nan tun­tu­mas­ta, jos­sa on myös kaik­kien va­paas­ti käy­tet­tä­vis­sä ole­va mo­der­nin mal­li­nen kota ja ul­ko­tu­li­paik­ka.

Koko Kät­kä­tun­tu­rin rei­tin kier­tä­mi­nen vie hel­pos­ti nel­jä­kin tun­tia, mut­ta hui­pul­la vai­va pal­ki­taan – mai­se­mat ovat upe­at.

Me pää­tim­me tes­ti­reis­sul­lam­me ko­keil­la, jos­ko löy­täi­sim­me oi­ko­tien on­neen. Oi­kai­sim­me ko­dan ris­teys­koh­das­ta ylös koh­ti Pah­ta­ku­rua. Ta­sai­sek­si tal­lat­tu pol­ku kan­toi ta­val­li­sil­la ken­gil­lä, mut­ta nou­su oli kiel­tä­mät­tä pai­koin to­del­la jyrk­kä – tau­ko­ja sai pi­tää tiu­haan. Vä­hi­tel­len sel­kä­ni ta­ka­na avau­tui mai­se­ma koh­ti Le­vi­tun­tu­ria.

Lä­hes­kään hui­pul­le saak­ka em­me pääs­seet, sil­lä teim­me aloit­te­li­ja­mai­sen vir­heen: meil­lä ei ol­lut mat­kas­sa lu­mi­ken­kiä. Tun­tu­ri­maas­tos­sa on ai­na muis­tet­ta­va, et­tä vaik­ka tun­tu­riin kul­kee pol­ku, tuu­li pyö­rit­te­lee sen usein um­peen puu­ra­jan ylä­puo­lel­la.

Va­jaan puo­len tun­nin py­räh­dyk­sel­lä pää­sim­me kui­ten­kin Pah­ta­ku­ruun. Hi­ki­sen nou­sun jäl­keen oli haus­ka tul­la alas pep­pu­mä­keä. Sit­tem­min säät ovat kyl­lä käy­neet sen ver­ran rei­lus­ti plus­san ja taas pak­ka­sen puo­lel­la, et­tä poh­ja saat­taa ol­la jo tur­han kova ta­ka­muk­sen va­ras­sa las­ke­mi­sel­le.