Kausitöihin vuosi toisensa jälkeen

Suuren matkailukeskuksen sesonki ei olisi sesonki ilman ahkeria kausityöntekijöitä, jotka tulevat työskentelemään tänne vuodesta toiseen. Joillakin työt jäävät yhden kauden kokeiluksi, mutta monet palaavat samoihin hommiin kausi kauden perään. Levin Sanomat lähti ottamaan selvää, mikä kausitöissä kiehtoo.

Risto Niemelä, Levi/Sodankylä

”Muu­tin Le­vil­le vii­ti­sen­tois­ta vuot­ta sit­ten. Olen jo kon­ka­ri, ura kau­si­töi­den pa­ris­sa al­koi Luos­tol­la vuon­na 2000 his­si­poi­ka­na. Kai­ken­lais­ta olen tun­tu­ris­sa eh­ti­nyt teh­dä tak­sin aja­mi­ses­ta port­sa­rin töi­hin. Sa­fa­ri­op­paak­si tä­hän työ­paik­kaan tu­lin vuon­na 2018, ja nyt teen töi­tä työn­joh­dos­sa. Eng­lan­nin­kie­len tai­to­ni on ke­hit­ty­nyt näis­sä töis­sä val­ta­vas­ti, sil­lä suu­rin osa työ­ka­ve­reis­ta­kin tu­lee ul­ko­mail­ta. Sitä huo­maa vä­lil­lä jopa ajat­te­le­van­sa eng­lan­nik­si. Kes­ken työ­päi­vän saa­tam­me työ­po­ru­kal­la huo­ma­ta, et­tä jut­te­lem­me edel­leen eng­lan­nik­si, vaik­ka pai­kal­la on vain suo­ma­lai­sia. Pa­ras­ta kau­si­töis­sä on se, et­tä koko po­ruk­ka pai­naa töi­tä täy­sil­lä, mut­ta kun kau­si hil­je­nee, ote­taan kun­nol­la ren­nos­ti. ”

Selina, Tampere

”Op­paa­na saan teh­dä mo­nen­lais­ta, jo­ten kyl­läs­ty­mään ei pää­se. Työs­ken­te­len muun mu­as­sa kelk­kai­lun, lu­mi­ken­käi­lyn ja hus­ky­sa­fa­rien pa­ris­sa. Kun asi­ak­kaat ovat hy­väl­lä tuu­lel­la ja sää on mah­ta­va, ei tämä tun­nu edes työl­tä. Meil­lä on hyvä ryh­mä­hen­ki, toi­sia tsem­pa­taan ja tar­peen mu­kaan myös vä­hän pii­ki­tel­lään yh­tei­sen huu­mo­rin kaut­ta. Asun Tam­pe­reel­la, mut­ta su­ku­juu­re­ni ovat He­tas­sa. Tu­lin Le­vil­le pari vuot­ta sit­ten. Ai­em­min työs­ken­te­lin Itä­val­las­sa ja USA:ssa sa­man­tyy­li­sis­sä töis­sä. Toi­min muun mu­as­sa va­el­lus- ja me­lon­ta­op­paa­na sekä erä­op­paa­na. Opis­ke­lin jopa erä­op­paan ta­pais­ta tut­kin­toa yli­o­pis­to­ta­sol­la Skot­lan­nis­sa. Kun tut­tu kol­le­ga­ni eh­dot­ti töi­tä Suo­mes­sa, poh­din ai­ka pit­kään, pi­täi­si­kö mi­nun oi­ke­as­ti pa­la­ta. Tu­lin sit­ten vuon­na 2022 ja mi­nul­la oli niin mu­ka­vaa, et­tä jäin heti toi­sel­le kau­del­le. Kol­mas­kin kau­si on jo suun­ni­tel­mis­sa. ”

Salla Kiuru on innostunut laskettelemisesta Levillä.

Salla Kiuru, Turku

”Elä­mä­ni on Tu­rus­sa, mut­ta tyk­kään vain ihan hir­ve­äs­ti ol­la Le­vil­lä­kin. Pi­ti­hän tän­ne siis tul­la toi­sek­si kau­dek­si tänä vuon­na. Täl­lä ker­taa saa­vuin jo rus­kan ai­koi­hin. Kau­si­työ on osoit­tau­tu­nut hek­ti­sek­si, mut­ta jak­san sitä hy­vin. Olen viih­ty­nyt Le­vil­lä, vaik­ka jos­kus kau­pun­gin kaup­po­ja ja mah­dol­li­suuk­sia on ikä­vä. Kä­vin äs­ket­täin en­si ker­taa las­ket­te­le­mas­sa. Mus­ta sil­mä­hän sii­tä tuli ja sain pai­kat ki­peik­si, mut­ta ai­on men­nä uu­des­taan, oli se niin haus­kaa. Tääl­lä kai­kis­sa tun­tuu ole­van sa­maa hen­keä ja uu­sia ih­mi­siä ta­paa jat­ku­vas­ti. Us­kon, et­tä olen tääl­lä myös en­si kau­del­la.”

Janina Terhovaara on löytänyt ystäviä Leviltä.

Janina Terhovaara, Tampere

”Tu­lin Le­vil­le en­si ker­taa pari vuot­ta sit­ten, ja nyt olen tääl­lä jo kol­mat­ta kaut­ta­ni. Olen ol­lut joka vuo­si pi­dem­män pät­kän, vii­me vuon­na ke­sä­kin hu­rah­ti tääl­lä. Nyt kut­sui­sin Le­viä jo ko­dik­se­ni. Tul­les­sa­ni tän­ne en­si ker­taa kai­pa­sin muu­tos­ta ja jo­tain uut­ta. En ol­lut tuol­loin saa­nut ha­ke­maa­ni opis­ke­lu­paik­kaa. Sain Le­vil­tä työ­tar­jouk­sen ja kah­den vii­kon pääs­tä sii­tä olin muut­ta­nut tän­ne. Aloi­tin tont­tu­na, ja seu­raa­val­la kau­del­la siir­ryin ra­vin­to­la-alal­le. Olen ty­käs­ty­nyt tääl­lä sii­hen, et­tä voin elää nor­maa­lia ar­kea tun­tu­ri­puit­teis­sa. Har­ras­tan lu­mi­lau­tai­lua, ja tääl­lä on hyvä pa­nos­taa la­jiin. Saan vä­lil­lä asi­ak­kail­ta heit­to­ja, et­tä he ei­vät iki­nä jak­sai­si koko kaut­ta tääl­lä, kun viik­ko­kin tun­tuu ran­kal­ta. He kui­ten­kin nä­ke­vät tääl­lä käy­des­sään vain bi­le­tyk­sen. Mi­nul­la on kämp­pik­se­ni kans­sa mu­ka­va mök­ki omil­la huo­neil­la, ja eläm­me ihan nor­maa­lia ar­kea, ku­dom­me ja lenk­kei­lem­me. Le­vil­lä on­kin pal­jon an­net­ta­vaa ihan kai­ken­lai­sil­le ih­mi­sil­le. Olen saa­nut tääl­tä ys­tä­viä. Ki­vaa on, et­tä ikä ei mer­kit­se tääl­lä ke­nel­le­kään mi­tään, vaan ka­ve­rei­ta voi­daan ol­la iäs­tä riip­pu­mat­ta.”