Kävellen tai gondolilla – täydellinen päiväretki kaamoksen keskellä

Juha Wuo­li­jo­en oh­jaa­ma Jou­lu­ta­ri­na-elo­ku­va (2007) ker­too ta­ri­nan pie­nes­tä Ni­ko­laus-po­jas­ta, jos­ta myö­hem­min tu­lee jou­lu­puk­ki. Poi­ka­na hän asuu su­loi­ses­sa pie­nes­sä mö­kis­sä kor­ke­al­la tun­tu­ris­sa. Tämä paik­ka on Le­vi­tun­tu­rin ylä­rin­tees­sä. Elo­ku­van la­vas­teek­si ra­ken­net­tu mök­ki on Le­vin suo­si­tuim­pia ku­vaus­koh­tei­ta ja eh­dot­to­mas­ti yk­si buc­ket list -ret­ki­koh­de Le­vil­lä seik­kai­le­val­le.

Mök­ki so­pii koh­teek­si lä­hes kai­ken­kun­toi­sil­le. Sin­ne pää­see pi­dem­pää reit­tiä li­has­voi­min tai ly­hy­em­pää reit­tiä gon­do­li­his­siä hyö­dyn­tä­en. Mai­se­ma on upeim­mil­laan au­rin­gon­las­kus­sa, mut­ta näin kaa­mok­sel­la au­rin­ko an­taa tai­vaal­le upe­at vä­rit ho­ri­son­tin ta­kaa­kin.

Vähällä lumella ei tarvita lumikenkiä

En ole käy­nyt mö­kil­lä vuo­siin ja vii­mek­si las­ket­te­lin sin­ne suk­sil­la. Täl­lä ker­taa ha­lu­an ko­keil­la kä­ve­lyä ylös li­has­voi­min. Ajan­koh­ta­na on mar­ras­kuun vii­mei­nen päi­vä­nä, kun au­rin­ko vie­lä pii­pah­taa nä­ky­vil­lä en­nen kaa­mos­ta. Ret­ki­ka­ve­rik­si läh­tee Le­vil­lä lo­mai­le­va ys­tä­vä­ni Han­na­ma­ri Val­li­la. Ret­ken läh­tö­pis­teem­me on Ac­ti­vi­ty Par­kin vie­res­sä, Gon­do­li 2000 -his­sin ala-ase­mal­la. Läm­pö­ti­la on rap­sak­ka -20 as­tet­ta ja tai­vaal­la on hen­to pil­vi­ker­ros. Toi­von, et­tä ylem­pä­nä pää­sem­me pil­vien ylä­puo­lel­le.

Joulupukin talo on suosittu nähtävyys eikä suotta – talo sijaitsee komealla maisemapaikalla.

Lu­mi­ken­gät mat­kas­sa käyn en­sin tie­dus­te­le­mas­sa vie­rei­ses­tä ra­vin­to­las­ta, on­ko kel­lään tie­toa rei­tin kun­nos­ta. Eräs rin­ne­huol­ta­ja sat­tuu so­pi­vas­ti lou­naal­le ja osaa neu­voa, et­tä pär­jääm­me ja­lan, il­man lu­mi­ken­kiä, lun­ta kun ei ole täs­sä vai­hees­sa vie­lä niin upot­ta­vas­ti. Sau­vat kan­nat­taa kui­ten­kin ot­taa avuk­si nou­suun.

Gon­do­li­a­se­mal­ta läh­tee ylös­päin sel­keä tie, jota seu­raam­me. Noin 400 met­rin jäl­keen tiem­me er­ka­nee gon­do­lin his­si­rei­tis­tä oi­ke­al­le, ylös las­ket­te­lu­rin­teen reu­naa. Kun­han lun­ta tu­lee enem­män, te­kee Levi Ski Re­sort mer­ka­tun lu­mi­ken­käi­ly­rei­tin Jou­lu­pu­kin mö­kil­le gon­do­lin ala-ase­mal­ta. Näin se­son­gin alun vä­hil­lä lu­mil­la sitä ei ole vie­lä teh­ty, mut­ta mö­kil­le on help­po suun­nis­taa las­ket­te­lu­rin­net­tä seu­ra­ten. Reu­nas­sa täy­tyy py­syä, pois las­ki­joi­den tiel­tä.

Tunnin kapuaminen pilvien yläpuolelle

Hie­man ylem­pä­nä siir­rym­me met­sän puo­lel­le kä­ve­le­mään. Puu­te­ri­lun­ta on poh­kee­seen saak­ka ja kä­ve­ly ke­vyt­tä. Met­sä on kiel­tä­mät­tä miel­lyt­tä­väm­pi mai­se­ma kuin rin­teen reu­na. Ki­lo­met­rin mat­kan jäl­keen al­kaa au­rin­ko pil­kot­taa pui­den vä­lis­tä. Ke­vyt pil­vi­har­so on jää­nyt ala­puo­lel­lem­me.

Pian mök­ki jo hää­möt­tää ylem­pä­nä, jyr­kän ki­vik­ko-osuu­den pääl­lä. Vii­mei­set 300 met­riä kä­ve­lem­me ala­mä­ki­pyö­räi­lyyn teh­tyä reit­tiä pit­kin mut­ki­tel­len koh­ti mök­kiä. Lun­ta ei vie­lä ole val­ta­vas­ti ja pyö­rä­pol­ku tun­tuu tur­val­li­sem­mal­ta kuin te­rä­vät ki­vet.

Tämä 300 met­rin jyrk­kä nou­su on rei­tin vaa­ti­vin osuus, mut­ta sa­mal­la hie­noin. Py­säh­te­lem­me ku­vaa­maan orans­sis­sa va­los­sa kyl­pe­vää pil­vi­mai­se­maa, joka on al­ka­nut au­e­ta lä­hes­ty­es­säm­me puu­ra­jaa.

Paikka täydellisille Lappi-kuville

Tun­nin rau­hal­li­sen kä­ve­lyn jäl­keen olem­me pe­ril­lä. Har­vi­nais­ta kyl­lä, mö­kil­lä ei ole ke­tään mui­ta. Ku­vauk­sel­li­nen tupa on mel­ko tun­net­tu ja suo­sit­tu, ei­kä suot­ta: kun­han ra­jaa ku­van ul­ko­puo­lel­le mö­kin ta­kaa kul­ke­van gon­do­li­his­sin ja toi­sel­la puo­lel­la po­jot­ta­vat rin­teen W.3 va­lot, on tu­lok­se­na täy­del­li­sen tai­a­no­mai­nen Lap­pi-va­lo­ku­va!

Mai­se­mas­sa nä­kyy muun mu­as­sa lä­hei­nen Kät­kä­tun­tu­ri sekä hie­man kau­em­pa­na Aa­ke­nus­tun­tu­ri. Täl­lä ker­taa nä­em­me vain pil­vien ylä­puo­lel­le ko­ho­a­vat osuu­det. Met­sät ja suot jää­vät pil­vi­mas­san al­le.

Syöm­me eväät mö­kin te­ras­sil­la kai­kes­sa rau­has­sa ja nau­tim­me läm­pö­ti­las­ta. Tääl­lä yl­hääl­lä ei ole lain­kaan niin kyl­mä kuin al­haal­la – pos­kia ei ni­pis­te­le ja tar­ke­nem­me sei­sos­kel­la il­man tau­ko­tak­ke­ja. Kii­tos in­ver­sio, tuo me­te­o­ro­lo­gi­nen il­miö, jon­ka an­si­os­ta läm­pö­ti­la voi kyl­mä­nä tuu­let­to­ma­na päi­vä­nä ol­la yli kym­me­nen as­tet­ta läm­pi­mäm­pää yl­hääl­lä tun­tu­ris­sa. Ovi mök­kiin on lu­kit­tu. Ei siel­lä mi­tään ole­kaan, mök­ki to­del­la on pelk­kä ul­ko­kuo­ri, la­vas­te. Lat­ti­aa­kaan ei ole.

Tee­tä sie­mail­les­sa­ni huo­maan seu­ru­een lä­hes­ty­vän mök­kiä yl­hääl­tä­päin. Ul­ko­mai­set mat­kai­li­jat ter­veh­ti­vät iloi­ses­ti sa­no­mal­la “good mor­ning”. Kel­lo on yli 12. He ovat ot­ta­neet hel­pom­man vaih­to­eh­don, gon­do­li­kyy­din ylös. His­sin ylä­a­se­mal­ta on rei­lu 300 met­rin mat­ka alas mö­kil­le, en­sin rin­teen 13.2 reu­naa ly­hy­en mat­kaa ja sit­ten le­ve­ää tam­pat­tua pol­kua pit­kin mö­kil­le. Alas tun­tu­ris­ta he ovat me­nos­sa ja­lan.

Huo­nos­ti liik­ku­van tu­lee huo­mi­oi­da, et­tä mö­kil­tä täy­tyy ka­vu­ta ta­kai­sin ylös his­sil­le omin li­has­voi­min. Mö­kin ruuh­kau­tu­es­sa pää­täm­me jat­kaa ret­ke­äm­me. Alas­päin kä­ve­ly on no­pe­aa ja jo puo­les­sa tun­nis­sa tun­nen jäl­leen pak­ka­sen pu­rai­sun ihol­la­ni.