Äijälän Pirkon mökki rakennettiin 60-luvulla hyvin erämaamaisiin maisemiin Levitunturin juureen. Sittemmin ympäristö on muuttunut. Mökin valkoinen katto pilkottaa alhaalla keskellä, parkkipaikan ja YIT:n työmaan välissä.
Keskeltä ei mitään keskelle kaikkea
Levin Sanomat pääsi kurkistamaan vuonna 1967 rakennettuun Levin ensimmäiseen yksityisomisteiseen mökkiin. Äijälän Pirkon mökkinä tunnettu hirsimökki on edelleen sisältä lähes täysin samanlainen kuin 56 vuotta sitten. Suurin muutos on tapahtunut mökin ulkopuolella.
Elettiin aikaa 60-luvun puolivälin jälkeen, kun helsinkiläiset Pirkko ja Ilkka Äijälä astelivat kitukasvuisessa metsässä hiljaisen erämaatunturin, Levin, juurella. Matalien kuusten välistä siinsi Tunturijärvi, pieni lampi Levin eturinteen alla.
”Olisikohan se ollut syksyä, lunta ei vielä ollut”, Pirkon ja Ilkan tytär Leila Suurla (os. Äijälä) muistelee.
Hän ei ollut vanhempiensa mukana eikä tiedä, mikä heidät toi juuri tähän paikkaan. Sen Leila kuitenkin muistaa, että visiitti oli hänen nyt jo edesmenneiden vanhempiensa ensikosketus Leviin. Toiveissa oli löytää paikka, jonne rakentaa mökki.
”Se oli viiden hehtaarin tontti. Äiti oli intoa täynnä, paikka oli hänen mielestään täydellinen. Äiti uskoi todella vahvasti, että Levistä tulee vielä jotain tosi isoa”, Leila kertoo.
Seuraavana kesänä, vuonna 1967, tontille nousi 60 neliön hirsinen “Levinkoti”, joka oli ensimmäinen yksityiskäyttöön rakennettu mökki Levillä.
"Äijälän Pirkon mökkinä monet tuntevat sen edelleen, etenkin paikalliset”, Leila kertoo.
Kun mökki rakennettiin, hirret olivat hyvin vaaleat. Vuosikymmenten saatossa hirret ovat tummuneet.
Äijälän Pirkon mökki on yhä perheen omistuksessa. ”Ostajaehdokkaita on ollut, ja onhan tässä vahvistettu kaavakin, mutta mökkiä ei malttaisi myydä”, Pirkon tytär Leila Suurla sanoo. Kuvassa on myös hänen puolisonsa Wille Suurla.
Viuhahdus Levin keskustassa
Maaliskuussa 2023 Äijälän Pirkon mökin pihapiiri on hiljainen. Katolla on yli metri lunta, ja isot ikkunat peittyvät puisten luukkujen taakse. Matalat kuuset eivät ole enää matalia. Niiden latvat tavoittelevat taivasta.
”Veljeni kaatoi mökin ympäriltä joskus puita, että pystyimme ottamaan aurinkoa terassilla. Sitten kun parkkipaikkoja alettiin rakentaa lisää ja aina vain lähemmäs, sanoimme, että äläpä kaada enempää”, Leila hymähtää.
Mökki, joka oli ennen keskellä ei mitään, on nyt keskellä kaikkea.
”Voit laittaa siihen juttuun, että minä olen viuhahtanut Levin keskustan läpi alasti”, Leila nauraa hersyvästi.
”Juoksimme meinaan lapsina mökiltä saunasta metsän halki lampeen uimaan.”
Ruskakuvassa näkyy eturinne ja lampi. Nykyinen matkailukeskuksen alue on vielä metsän peitossa.
Leilalla on valtavasti hyviä muistoja mökiltä.
”Olemme käyneet Levillä kesälläkin, mutta pääasiassa mökki on ollut talvikäytössä. Mökillä on vietetty hiihto- ja pääsiäislomia ja välillä jouluja ja itsenäisyyspäiviäkin. Muutama muukin yksityinen mökki sinne tuli heti meidän mökkimme jälkeen.”
Hissiyhtiö SABB Ag:n edustaja, sveitsiläinen Ernst Purin rakennutti oman mökkinsä lähelle Äijälöiden mökkiä. Purin myi mökkinsä Ralf ja Ada von Frenckelille, joiden suvun hallinnassa mökki on edelleen. Ralfin veljen Christoffer von Frenckelin ja hänen Ritva-vaimonsa mökki puolestaan nousi keskustan ja Leviraitin väliselle alueelle, ja 70-luvun puoliväliin mennessä myös muutamat heidän ystäväpariskuntansa rakensivat omat mökkinsä.
”Se oli hauskaa aikaa, kun meitä etelän koululaisia oli hiihtolomilla Levillä. Meillä etelässä oli jo diskomeininki, mutta Levillä järjestettiin tansseja. Siinä, missä on nyt Levi Market, oli urkka eli urheilutalo, jossa oli perinteinen tanssilattia ja lava. Oli urkallakin haettu diskotunnelmaa: katossa oli kaksi hehkulamppua, joista toinen oli värjätty punaiseksi ja toinen vihreäksi. Levysoittimella soitettiin kymmentä pientä singlelevyä, joista kahdeksan oli tangoa ja kaksi nopeita kappaleita. Toinen nopeista oli Säkkijärven polkka ja toinen Nellyn palmikko, jotka eivät nyt ihan kauheasti meitä Helsingin nuoria puhutelleet. Mutta oli meillä silti ihan älyttömän hauskaa. Porukka oli pieni, ja tutustuimme helposti toisiimme.”
Työväentalollakin oli tansseja, mutta sinne tarvittiin kyyti.
”Äiti lähti meille joskus kuskiksi. Alkuaikoina me tulimme junalla Rovaniemelle ja jatkoimme siitä vuokra-autolla Leville. Myöhemmin meillä oli perheen kakkosauto mökillä mökkiautona.”
Lisää hissejä
Kun Äijälöiden mökkiä rakennettiin, Levillä toimi jo ensimmäinen hiihtohissi. Kittilän kunta oli ostanut 60-luvun alussa tunturin eturinteeltä maa-alueen, jolle se rakennutti vuonna 1964 laskettelurinteen ja pienen kapulahissin.
”Se hissi oli siinä suoraan keskellä eturinnettä. Alkuun meillä oli keltaiset lippuvihkot, joista aina repäistiin sivu, sitten tulivat pahviset rei’itettävät hissikortit. Muoviset rei’itettävät kortit tulivat vasta myöhemmin. Äiti ja me lapset innostuimme laskettelusta, isä oli enemmän murtomaahiihtomiehiä.”
Ensimmäisellä hissillä pärjättiin Levillä vain muutama vuosi – tarvittiin lisää tehoja. Kunta vuokrasi maa-alueet sveitsiläiselle SABB Ag:lle, joka ryhtyi kehittämään rinnetoimintaa. Eturinteen oikeaan reunaan nousi uusi hissi alkuvuodesta 1968. Vasempaan reunaan tehtiin pienempi harjoitushissi. Samalla vanha kapulahissi purettiin.
”Siinä oikeassa laidassa oli lipunmyynti ja pieni tila, jossa saattoi vaihtaa monoja. Ja joku paistoi siellä aina munkkeja! Hissijonoon saakka leijaili aina aivan vastustamaton munkin tuoksu. Rinnekonekin oli jo silloin, mutta se sveitsiläinen taisi olla aika pihi, kun ei raaskinut joka päivä tampata rinnettä. Rinne oli hirveää kumpareikkoa, ja sukset olivat pitkät. Oli se aika haastavaa touhua siihen aikaan.”
Aikaa ennen Zero Pointia ja Express Gondolia.
Sveitsiläisellä Leila tarkoittaa Ernst Purinia, joka piti hissejä auki vain puolitoista kuukautta kevään aikana. Se oli paikallisten mielestä liian vähän. Vuonna 1976 perustettiin Levin Hissit Oy, joka osti hissirakenteet. Toiminta palasi paikallisten käsiin.
”Jossain vaiheessa katselimme, että parkkipaikkoja rakennetaan koko ajan lisää, ja ihmettelimme, että mihin niitä kaikkia tarvitaan, mutta sitten alkoi tulla uusia hissejäkin”, Leila muistelee.
”Eikä me muuten aina tarvittu hissejä laskemiseen. Välillä tamppasimme laskettelusuksilla huipulle saakka. Lampaankurussa oli hienoa hankikannon aikaan. Kiipesimme murtomaasuksillakin Levin huipulle. Isän kanssa tehtiin meidän mökiltä myös omaa latua Hossan suuntaan. Oli se raskasta, kun latu pyrytti aina umpeen. ”
Alkuperäinen sisustus
Tänä päivänä ei tarvitse enää tehdä itse latuja. Tamppari kulkee aamuvarhain mökin ohi.
”Voimme lähteä suoraan pihasta ladulle. Ja sama koskee rinnettä. Meillähän on oikein nykyaikainen Ski-in/Ski-out -asunto, kun voimme lykkiä pihasta suoraan lähimmälle hissille ja rinnepäivän päätteeksi lasketella Lastenmaan kautta metsän läpi mökkipihaan saakka.”
Mökki itsessään ei ole aivan yhtä nykyaikainen.
”Mutta silloin aikanaan se oli oikein superluksusmökki”, Leila huomauttaa.
”Oli sisävessa ja sähköt ja tie tehtiin heti pihaan saakka. Vesi tuli silloin ja tulee yhä omasta porakaivosta. Sanomme mökkikaivon vettä samppanjaksi, niin hyvää se on.”
Mökin sisustus on pysynyt lähes täsmälleen samanlaisena kuin mitä se oli vuonna 1967.
Perheen mökillä on helppo palata samaan tunnelmaan kuin 60-luvulla. Mökin sisustus on kuin aikamatka menneeseen, mutta samalla kuin suoraan tämän päivän sisustuslehdestä.
”Äiti hankki mielellään laadukkaita materiaaleja. Ikkunoissa on alkuperäiset Marjatta Metsovaaran aniliininpunaiset tuplaverhot, joiden väri ei ole haalistunut yhtään. Makuuhuoneiden päiväpeitot ja karvamatot ovat myös alkuperäiset, samoin olohuoneen kirkkaan vihreät sohvat. Sohvien käsinojia olen joutunut kyllä vähän parsimaan”, Leila myöntää.
60 neliöön mahtuu kolme makuuhuonetta: yksi huone parisängyllä, kaksi kerrossängyillä.
”Jossain vaiheessa taaempaa makuuhuonetta muutettiin sen verran, että sinne laitettiin auki vedettävä laveri. Keittiöön on hankittu tiskikone ja mikro ja vähän isompi jääkaappi ja pieni pesukone.”
Pirkonpolku tai Pirkonkatu?
Vaikka mökki on pysynyt lähes samanlaisena kaikki nämä vuodet, Levi sen ympärillä on muuttunut. Parhaillaan YIT urakoi aivan mökin tuntumaan 41 lomahuoneiston Chalet-kokonaisuutta, jonka on tarkoitus valmistua seuraavalle talvikaudelle. Leila kertoo, että vaikka muutos on ollut valtava, perhe on aina kokenut sen hyvänä asiana.
”Kun Kittilään tuli lentokenttä, äiti oli ihan liekeissä ja huudahti, että mitä minä sanoin! Ja lama-aikaan, kun Levin Hissiyhtiö oli pulassa ja myi osakkeita, äiti ja isä ostivat osakkeet itselleen ja meille kolmelle sisarukselle symbolisena tukena Levin matkailulle. Olisikohan yhden osakkeen hinta silloin ollut noin tuhat markkaa, nykyrahassa ehkä 180 euroa. Siihen aikaan se oli iso summa ja kauhean iso juttu. Äidin usko Levin kasvuun oli kyllä niin vankkumaton, että kyllä sinne joku Pirkonpolku pitäisi saada”, Leila nauraa.
”Ja olihan se jännä nähdä, kun tuli hotelleja ja kylpylää. On ollut ihanaa, kun ympärille on tullut ravintoloita ja palveluita. Rinteetkin ovat nykyään upeat. On ollut mukava opettaa lapsenlapsia laskemaan Lastenmaassa.”
Pirkko Äijälä kaninkarvahatussaan vuonna 1971. Pirkon takana on hänen puolisonsa Ilkka Äijälä.
Rauhan tyyssija
Maaliskuu kääntyy pian huhtikuuksi, ja käsillä ovat kevään parhaat viikot. Mökki herää eloon jälleen pääsiäisenä.
”Minun siskoni kävi mökillä muutama viikko sitten, ja vuodenvaihteessa siellä oli veljen perhettä. Itse olen pyrkinyt olemaan mökillä joka talvi kolmesta viiteen viikkoa”, Leila sanoo.
Mökkiä ei ole koskaan vuokrattu ulkopuolisille.
”Me olimme alkuun siellä vain omalla viisihenkisellä perheellämme. Sitten me lapset rupesimme käymään omien kavereidemme ja poika- ja tyttöystäviemme kanssa, myöhemmin puolisoidemme ja lastemme kanssa, ja nyt meidän lapsemme käyvät jo omien lastensa kanssa.”
Leilalle Levin mökki on edustanut aina rauhan tyyssijaa.
”Ympärillä saattaa tapahtua paljon, mutta kun menee sisälle ja laittaa oven kiinni, vallitsee täysi hiljaisuus. Joskus yöllä, jos käy portailla katsomassa revontulia, saattaa Hullu Poro Areenalta kantautua ääniä.”
Ja on mökilläkin osattu pitää ääntä.
”Silloin kun äitikin vielä eli, meillä kävi usein paikallisia tuttuja kylässä. Silloin oli tosi hauskoja illanviettoja erilaisilla kokoonpanoilla. Istuttiin takan ääressä ja soiteltiin kitaraa.”
Takkatuli, kitara, laulu ja hyvä seura ovat aina kuuluneet Äijälän Pirkon mökin elämään.
Se viimeinen mutka
Leilan äiti kuoli vuonna 2002, kun hänellä oli ikää reilut 70 vuotta. Leilan isä menehtyi tapaturmaisesti 59-vuotiaana.
”Olin isän tapaturman aikaan mökillä. Puhelimia ei ollut, ja olimme kuin herran kukkarossa, emme tienneet ulkopuolisesta maailmasta mitään. Äiti soitti vanhaan K-kauppaan, josta poika ajoi autolla meille sanomaan, että minun pitää lähteä soittamaan äidille.”
Leilan äiti kävi mökillä ja lasketteli Levillä lähes 70-vuotiaaksi saakka.
” Nyt olen itse 70-vuotias, ja vielä viime vuonna laskin Levi Blackin. Niin kauan kuin pysyn lastenlasten perässä, peli ei ole menetetty”, Leila sanoo.
Hän odottaa aina kovasti seuraavaa kertaa, kun pääsee tuttuihin tunturimaisemiin.
”Olemme käyneet Alpeillakin, mutta ei sinne enää oikein malta lähteä, kun Levillä on niin kivaa. On ihana vain istua mökillä takan ääressä tai nauttia saunan jälkeen terassilla saunaolutta. Korona-aikaan istuimme kylpytakeissa terassilla ja katselimme, kun porukka haki viereisestä Ravintola Hookista take awayta”, Leila hymähtää.
Ja siitä tuleekin vielä yksi muisto mieleen:
”Joskus, kun nuorten tansseista joku lähti saatille, viimeinen pusu piti antaa aina ennen viimeistä mutkaa, ettei äiti näe mökin ikkunasta. Se mutka oli siinä, missä nyt on Ravintola Hook.”
Artikkeli perustuu Leila Suurlan (os. Äijälä) ja hänen sisarustensa muistoihin Leviltä vuodesta 1967 tähän päivään. Lisäksi artikkelissa on käytetty lähteinä Marja Toivosen kirjaa Levin matkailun synty – kotimajoitus Sirkassa 1930–1980-luvuilla (Väyläkirjat 2021) ja Anna Niemisen toimittamaa kirjaa Luonnostaan eläväinen – Kittilän historia (Kittilän kunta 2022).
Lue myös: Kittilää ja Leviä kansien välissä