Maalla, merellä ja ilmassa

Laivan IT Controller, lentäjä, lastenhoitaja, kahvilayrittäjä, kengittäjä… Kun kuuntelee Erkki Kempin tarinaa, jokainen käänne yllättää. Mutta nyt on aika asettua aloilleen. Kemppi löysi oman satamansa Leviltä, ja edessä on hänen uuden yrityksensä Arctic House Safariksen ensimmäinen talvikausi.

Kurk­kaus sii­ven al­le, kurk­kaus toi­sen sii­ven al­le. Kaik­ki ok. Pe­rä­sin, sii­vek­keet ja pot­ku­ri. Kun­nos­sa. Moot­to­rin­pel­lit au­ki ja öl­jy­tik­ku ylös. On öl­jyä. Erk­ki Kemp­pi kier­tää tot­tu­nees­ti Aa­va­he­lu­kan Il­mai­lu­ker­hon pu­na­val­kois­ta Pi­per PA 28-151 War­ri­o­ria. Tum­mat pil­vet roik­ku­vat ras­kai­na, mut­ta Kemp­pi ar­vi­oi len­to­sään sii­tä huo­li­mat­ta var­sin mai­ni­ok­si. Jon­kun kuu­ron tai­vas saat­taa rip­saut­taa, mut­ta tuu­li on koh­tuul­li­nen.

Loik­kaam­me sii­ven kaut­ta ko­nee­seen. Ben­saa on tar­peek­si ja pai­no­las­kel­ma täs­mää. Tur­va­vyöt kiin­ni ja kuu­lok­keet pää­hän. Kemp­pi plä­rää omia muis­tiin­pa­no­jaan ja ker­toi­lee sa­mal­la toi­men­pi­teis­tä, jot­ka on teh­tä­vä en­nen len­toa.

– Aa­va­he­lu­kan alue on val­vo­ma­ton­ta il­ma­ti­laa ei­kä len­to­suun­ni­tel­maa tar­vit­se teh­dä, mut­ta kos­ka len­näm­me Le­vil­le, pi­tää tie­tää, on­ko Kit­ti­län kent­tä au­ki. Jos se on au­ki, on teh­tä­vä len­to­suun­ni­tel­ma.

Kel­lo käy il­ta­seit­se­mää, Kit­ti­län kent­tä on sul­jet­tu. Voim­me siis nous­ta tai­vaal­le il­man len­to­suun­ni­tel­maa. Kemp­pi start­taa moot­to­rin ja Pi­per mu­rah­taa käyn­tiin. Ikää ko­neel­la on 50 vuot­ta, mut­ta Kemp­pi ker­too, et­tei se ole luku ei­kä mi­kään täl­lai­sel­le pien­ko­neel­le.

– Seu­raa­vak­si pi­tää tar­kis­taa vie­lä öl­jyn­pai­neet ja läm­möt, Kemp­pi sa­noo.

– Kaik­ki on, ku­ten pi­tää­kin, hän to­te­aa ja il­moit­taa len­to­ken­tän taa­juu­del­le, et­tä täs­sä ol­tai­siin läh­töä te­ke­mäs­sä.

Ennen lentoa on tarkistettava koneen kunto.

Öljyt chek! Ennen lentoa on pitkä lista tarkistettavia asioita.

Kii­to­tie on va­paa, ja pi­per rul­laa ase­miin. Kemp­pi tar­kis­taa vie­lä oh­jai­men ja no­peus­mit­ta­rin. Sit­ten men­nään. Ly­hy­en kiih­dy­tyk­sen jäl­keen Aa­va­he­lu­kan len­to­kent­tä jää taak­se, ja kone nou­see höy­he­nen ke­vy­es­ti 3000 jal­kaan.

– Se on noin ki­lo­met­ri, Kem­pin ää­ni ra­hi­see kuu­lok­keis­sa.

Kaar­ram­me Yl­läs­tun­tu­rin ohi koh­ti Kit­ti­lää. Al­la vi­lah­te­lee tut­tu­ja mai­se­mia lin­tu­pers­pek­tii­vis­tä: tun­tu­rei­ta, au­to­tei­tä, laa­jo­ja vaa­le­an vih­rei­tä soi­ta ja suu­ria alu­ei­ta tum­man­pu­hu­vaa met­sää.

Kun lä­hes­tym­me Kit­ti­län il­ma-alu­et­ta, Kemp­pi il­moit­taa muul­le lii­ken­teel­le, mis­tä tu­lem­me ja min­ne ai­om­me.

– Yli­täm­me Kit­ti­län len­to­ken­tän ja kier­räm­me Le­vi­tun­tu­rin.

Kittilän ilmatilassa on hiljaista tähän aikaan vuodesta. Kesäisin Kemppi lentää paljon myös Vaasassa, jossa hän vie laskuvarjohyppääjiä taivaalle.

Kät­kä­tun­tu­ri maas­tou­tuu Le­viä pa­rem­min. Levi his­si­työ­mai­neen erot­tuu kes­kel­tä met­säis­tä mai­se­maa. Al­la kie­mur­te­lee tie Ut­su­vaa­raan. Ig­lut Ut­su­vaa­ran hui­pul­la näyt­tä­vät pie­nil­tä kiil­tä­vil­tä kop­pa­kuo­ri­ai­sil­ta yläil­mois­ta kat­sot­tu­na.

Luu­lin, et­tä pien­ko­neen kyy­dis­sä pe­lot­tai­si, mut­ta vie­lä mitä, hy­myi­lyt­tää! Ja hy­myi­lyt­tää myös Kemp­piä, vaik­ka al­la on lu­ke­mat­to­mia len­to­ker­to­ja.

– On­han tämä hie­noa. Tai­vaal­la nä­kee upei­ta pil­viä, myrs­ky­jä, uk­ko­sia, sa­det­ta ja ku­ten tä­nään, sa­teen­kaa­ria. Ei­kä tääl­lä ole ruuh­kaa, Kemp­pi nau­rah­taa.

Lentosää oli Kempin mukaan hyvä, vaikka välillä vähän satoi. Näimme taivaalla myös komean sateenkaaren.

Uniikkeja elämyksiä kohtuuhinnalla

Len­to­reis­sus­ta on pari viik­koa. Is­tum­me Kem­pin yk­si­ön soh­val­la Le­vil­lä, lä­hel­lä South Poin­tia. Pa­rin ki­lo­met­rin pääs­sä on Kit­ti­län len­to­kent­tä. Aa­va­he­lu­kan len­to­ken­täl­le puo­les­taan on mat­kaa yli 60 ki­lo­met­riä.

– Aa­va­he­lu­kan il­mai­lu­ker­hon ko­neen vuok­raa­mi­nen on edul­lis­ta, mut­ta jos oli­si oma kone tuos­sa Kit­ti­län ken­täl­lä, ei tar­vit­si­si suun­ni­tel­la niin tark­kaan, mil­loin ha­lu­aa len­tää. Voi­si vain läh­teä.

Kemp­pi haa­vei­lee omas­ta ko­nees­ta.

– Ja jo­nain päi­vä­nä ta­kuul­la omis­tan oman ko­neen, hän sa­noo var­ma­na.

Kem­pin asun­to on si­sus­tet­tu har­ki­tuil­la ja mer­ki­tyk­sel­li­sil­lä esi­neil­lä. Ne ovat muis­to­ja ele­tys­tä elä­mäs­tä ja pie­niä pa­lo­ja reis­suis­ta maa­il­mal­ta. Pian Kemp­pi luo muis­to­ja muil­le – Le­vin kan­sain­vä­li­sil­le mat­kai­li­joil­le. Hä­nen yri­tyk­sen­sä, Arc­tic Hou­se Sa­fa­ris, aloit­te­lee en­sim­mäis­tä tal­vi­kaut­taan.

– Kun pari vuot­ta sit­ten muu­tin Le­vil­le, tein tääl­lä pää­työ­ni ohes­sa hom­mia eri pai­kois­sa mat­kai­lun pa­ris­sa. Tyk­kä­sin tosi pal­jon sii­tä, mi­ten Le­vil­lä toi­mi­taan ja pi­de­tään yh­tä, Kemp­pi ke­huu.

Sa­mal­la hän löy­si ke­hit­tä­mi­sen paik­ko­ja ja ti­laa omal­le yri­ty­si­de­al­leen.

– Sa­fa­ri- ja elä­mys­mat­kai­lu­y­ri­tyk­siä on pal­jon, mut­ta ne tar­jo­a­vat joko bulk­kia isoil­le ryh­mil­le tai to­del­la kor­ke­an hin­nan yk­si­tyis­pal­ve­lui­ta. Minä kes­ki­tyn pri­vaan, uniik­kei­hin elä­myk­siin ja rää­tä­löi­tyi­hin ret­kiin, mut­ta sel­lai­sel­la hin­nal­la, et­tei­vät ret­ket ole pel­käs­tään prins­sien saa­vu­tet­ta­vis­sa, vaan myös ihan ta­val­lis­ten per­hei­den, Kemp­pi suun­nit­te­lee.

Yri­tyk­sel­lä ei ole kiin­te­ää toi­mi­pis­tet­tä mut­ta lii­ku­tel­ta­va löy­tyy.

– Kaik­ki tar­vit­ta­va on ve­det­tä­väs­sä läm­pi­mäs­sä vau­nus­sa, joka toi­mii sekä va­rus­tei­den säi­ly­tys­paik­ka­na et­tä asi­ak­kai­den odo­tus­ti­la­na. Ret­ki voi­daan aloit­taa ihan mis­tä ta­han­sa. Jos ho­tel­lin asi­a­kas tai mö­kil­lä ma­joit­tu­va per­he ha­lu­aa ret­kel­le suo­raan ho­tel­lin ovel­ta tai mö­kin pi­has­ta, se on­nis­tuu.

Kemppi valjastaa maailmaa nähneen Landrover Defenderinsä yrityksen käyttöön. Kuvassa miehen edellinen auto. Nykyistä tuunataan parhaillaan sisätiloiltaan täysin uuteen kuosiin. Kuva: Arctic House Safaris

Kemp­pi ve­tää vau­nua Land­ro­ver De­fen­de­ril­lä, joka se­kin on tä­män ke­sän ai­ka­na val­jas­tet­tu asi­a­kas­pal­ve­lu­käyt­töön.

– Olen seik­kail­lut au­tol­la mel­kein kai­kis­sa Eu­roo­pan mais­sa, niin suur­kau­pun­geis­sa kuin vuo­ris­tois­sa­kin. Nyt koko sen si­sus on pu­ret­tu ja ra­ken­ne­taan uu­sik­si. Jat­kos­sa au­toa voi käyt­tää myös esi­mer­kik­si pri­vaat­tei­hin len­to­kent­tä­kul­je­tuk­siin.

Kemp­pi on pa­rin vuo­den ai­ka­na kas­vat­ta­nut ver­kos­to­aan Le­vil­lä. Hän us­koo va­kaas­ti yh­teis­työn voi­maan.

– En ha­lua kil­pail­la, vaan teh­dä omaa jut­tu­a­ni ja tar­jo­ta li­sää vaih­to­eh­to­ja ja yh­teis­työ­mah­dol­li­suuk­sia.

Kun maailma kutsui, Kemppi vastasi

Tämä ei ole en­sim­mäi­nen ker­ta, kun Kemp­pi te­kee omaa jut­tu­aan. Kun hä­nen ta­ri­noi­taan kuun­te­lee, kah­vi mei­naa unoh­tua ja jääh­tyä kup­piin. Vaik­ka kem­pil­lä on ikää vas­ta rei­lut 30 vuot­ta, elä­mä on eh­ti­nyt vie­dä seik­kai­lun­ja­nois­ta mies­tä mil­loin min­ne­kin. Kun ky­syn, mis­tä hän on ko­toi­sin, vas­taus kuu­luu, et­tä “suu­rim­mak­si osak­si Ke­ra­val­ta”.

– Var­tuin ja kas­voin Ke­ra­val­la, mut­ta van­hem­pa­ni oli­vat me­ril­lä töis­sä. He ovat ai­na ty­kän­neet reis­sa­ta. Kun olin lap­si, em­me käy­neet esi­mer­kik­si ra­vin­to­lois­sa syö­mäs­sä, vaan sääs­tim­me ai­na ra­hat mat­koi­hin, Kemp­pi muis­te­lee.

Ei siis ol­lut mi­kään yl­lä­tys, kun hän läh­ti en­sim­mäi­sen ker­ran yk­sin Brit­tei­hin jo 15-vuo­ti­aa­na. Ame­rik­ka kut­sui, kun ikää oli 17 vuot­ta.

– Olin sil­loin kova lau­tai­le­maan ja ajat­te­lin, et­tä pää­sen lau­tai­le­maan jo­hon­kin ma­ke­aan paik­kaan. Hous­taa­ja va­lit­si sit­ten mi­nul­le per­heen Tek­sa­sis­ta, Kemp­pi nau­raa.

Niin, Al­le­nin kau­pun­gis­sa lä­hel­lä Dal­la­sia ei lau­tail­tu.

– Mut­ta siel­lä opet­te­lin rat­sas­ta­maan, Kemp­pi ke­hai­see.

Tek­sa­sis­sa hän kävi kou­lua 5500 opis­ke­li­jan lu­ki­os­sa.

– Se ava­si sil­mi­ä­ni, ja muu­tuin ih­mi­se­nä to­del­la pal­jon. Jen­kit tyk­kää­vät small tal­kis­ta, ke­hu­vat pal­jon ja ovat sy­dä­mel­li­siä. Roh­kais­tuin it­se­kin avoi­mem­mak­si ih­mi­sek­si. Kun tu­lin ta­kai­sin Suo­meen, pa­hin­ta oli se, kun is­tuit jon­kun suo­ma­lai­sen vie­reen, ja suo­ma­lai­nen ot­ti etäi­syyt­tä, Kemp­pi hy­mäh­tää.

Suo­mes­sa hän ryh­tyi opis­ke­le­maan mat­kai­lu­a­laa ja mat­kai­lu­pal­ve­lu­jen tuot­teis­ta­mis­ta.

– Siel­tä saak­ka, yli kym­me­nen vuo­den ta­kaa, mi­nul­la on ol­lut tun­ne, et­tä ha­lu­an teh­dä jo­tain mat­kai­luun liit­ty­vää.

Ja ta­val­laan hän on jo teh­nyt­kin. Kemp­pi aloit­ti jo nuo­re­na työt lai­val­la.

– Aluk­si me­nin MS Nord­lan­di­aan [nyk. Ec­ke­rö Line] blok­kaa­jak­si ja kah­vi­la­työn­te­ki­jäk­si. Pes­ti vaih­tui mil­loin mi­hin­kin. Vä­lil­lä oli ra­vin­to­laa, vä­lil­lä tis­ke­jä, vä­lil­lä in­foa. Lai­val­la ei oi­ke­as­taan ole mi­tään osas­toa, jol­la en oli­si ol­lut töis­sä.

Vuon­na 2014 Kemp­pi ot­ti vä­li­vuo­den lai­val­ta ja läh­ti Aust­ra­li­aan.

– En­sin lo­mai­lin, mut­ta sit­ten hain au pai­rik­si erää­seen per­hee­seen. Vas­tuul­la­ni oli kol­me las­ta: 14-, 12- ja 5-vuo­ti­aat. Li­säk­si hoi­din per­heen vas­ta­syn­ty­nyt­tä, kun per­heen äi­ti teki ko­to­na töi­tä. Tein ruo­at, pe­sin pyy­kit ja ruo­kin he­vo­set, ka­nat ja kis­sat. Nau­tin ajas­ta­ni siel­lä, ja olen yhä per­heen kans­sa yh­teyk­sis­sä.

Jo en­nen Aust­ra­li­an ir­ti­ot­toa Kem­pil­lä oli vi­rin­nyt mie­len­kiin­to len­tä­mis­tä koh­taan.

– Eh­din ol­la Aus­seis­sa kah­dek­san kuu­kaut­ta, kun­nes otin yh­teyt­tä len­to­kou­luun Suo­meen. Pää­sin si­sään, myin sil­loi­sen au­to­ni ja sain au­tos­ta ra­hat len­to­lu­pa­kir­jaan.

Kemp­pi suo­rit­ti en­sin Suo­mes­sa yk­si­tyis­len­tä­jän tut­kin­non, ja sen jäl­keen hän pa­la­si Tek­sa­siin opis­ke­le­maan mit­ta­ri­len­toa.

– Al­ku­pe­räi­se­nä aja­tuk­se­na­ni oli ede­tä as­teit­tain lii­ken­ne­len­tä­jäk­si.

Mut­ta vas­taan tuli taas uu­si pol­ku.

– Suo­mes­sa pää­tin, et­tä ha­lu­an­kin taas ko­keil­la jo­tain ihan uut­ta. Olen nuo­res­ta pi­tä­en ty­kän­nyt lei­poa, ja oli hyvä het­ki pe­rus­taa oma kah­vi­la-ra­vin­to­la. Oli­ko­han se 2017, kun ava­sin Tur­kuun kah­vi­lan, jon­ka tuot­teet oli­vat mai­dot­to­mia, glu­tee­nit­to­mia ja so­ke­rit­to­mia. Mi­tään kei­no­te­kois­ta ei käy­tet­ty, tuot­teet ma­keu­tet­tiin muun mu­as­sa koo­kos­nek­ta­rii­nil­la. Kaik­ki lei­vot­tiin it­se.

Kah­vi­las­ta tuli heti to­del­la suo­sit­tu.

– Yh­dek­sän kuu­kau­den jäl­keen to­te­sin, et­tä tyk­kään teh­dä pro­jek­te­ja, mut­ta kah­vi­la­bis­nes ja ra­vin­to­la­maa­il­ma ei­vät ole mi­nun jut­tu­ni. Vaik­ka fir­ma tuot­ti hy­vin ja asi­ak­kai­ta kävi, jo­tain puut­tui. Myin kah­vi­lan työn­te­ki­jäl­le­ni. Siel­lä se kah­vi­la on vie­lä­kin ole­mas­sa yli­o­pis­ton ja kes­kus­sai­raa­lan vie­res­sä.

Lennonjohtaja, poliisi vai kengittäjä?

Vaik­ka Aust­ra­lia, Tek­sas ja Tur­ku vei­vät mies­tä, yh­tä hän ei jät­tä­nyt: mer­ta. Työ­paik­ka lai­val­la oli ja py­syi eri­lais­ten ir­ti­ot­to­jen rin­nal­la.

– Vuo­sien saa­tos­sa ete­nin lai­val­la IT Cont­rol­le­rik­si, joka on vas­tuus­sa lai­van koko tie­to­tek­nii­kas­ta ja ra­ha­lii­ken­tees­tä. Sitä teen yhä. Olen kym­me­nen päi­vää töis­sä ja kym­me­nen va­paal­la. Käyn töis­sä Le­vil­tä kä­sin. Jos­kus on vä­hän sää­tä­mis­tä len­to­jen kans­sa, mut­ta yleen­sä mat­kat ovat jär­jes­ty­neet hy­vin, Kemp­pi ker­too.

Ja jot­ta elä­mä ei kä­vi­si tyl­säk­si, ai­na sil­loin täl­löin Kemp­pi on opis­kel­lut uut­ta. Ko­ro­na-ai­kaan hän pyö­rit­te­li kol­mea vaih­to­eh­toa: opis­ke­li­si­ko len­non­joh­ta­jak­si, po­lii­sik­si vai ken­git­tä­jäk­si.

– Jep, tosi laa­ja skaa­la, Kemp­pi nau­raa.

– Tyk­kään ko­keil­la kaik­kea.

Len­non­joh­toon hän haki jo tois­ta ker­taa. Täl­lä ker­taa haku kaa­tui vii­mei­sen pää­sy­ko­e­kier­rok­sen toi­sek­si vii­mei­seen teh­tä­vään.

– Huo­li­mat­to­muus­vir­he. Tie­sin heti, et­tä se oli sii­nä.

– Po­lii­si­kou­lun pää­sy­ko­kei­siin opis­ke­lin pal­jon, mut­ta en­nen pää­sy­ko­kei­ta mur­sin so­lis­luu­ni Le­vil­lä rin­tees­sä. Sii­nä meni se.

Jäl­jel­le jäi ken­git­tä­jä­kou­lu.

– Mi­nut hy­väk­syt­tiin Ypä­jän he­vo­so­pis­toon. Olen ai­na ty­kän­nyt teh­dä töi­tä eläin­ten kans­sa. Ken­gi­tin ai­na sil­loin täl­löin siel­lä tääl­lä. Se on edel­leen kiva har­ras­tus.

Har­ras­tus­ten kaut­ta Kemp­pi pää­tyi myös Le­vil­le.

– Olen ai­na ty­kän­nyt ol­la La­pis­sa. Pi­dän La­pin luon­nos­ta ja rau­has­ta. Teim­me ka­ve­rei­de­ni kans­sa reis­su­ja poh­joi­seen. Nii­den myö­tä aloin miet­tiä, et­tä mitä jos asui­sin tääl­lä.

Kun Kemp­pi poh­ti muut­to­aan Lap­piin, vaa­ka­ku­pis­sa oli Le­vin li­säk­si Uts­jo­ki.

– Va­lit­sin Le­vin, kos­ka mi­nul­la oli tääl­lä en­tuu­des­taan muu­ta­mia tut­tu­ja. Ja Le­vil­tä löy­tyy kaik­ki, mitä ih­mi­nen tar­vit­see. Len­to­kent­tä on lä­hel­lä ja töi­hin pää­see hel­pos­ti.

Hyvä tasapaino löytynyt

Nyt Kem­pil­lä on edes­sään ko­ko­naan uu­den­lai­nen elä­män­vai­he: hän on ir­ti­sa­nou­tu­nut työs­tään lai­val­la.

– Vii­mei­nen työ­vuo­ro­ni me­rel­lä on loka–mar­ras­kuun vaih­tees­sa. Pak­ko myön­tää, et­tä jän­nit­tää, mut­ta tie­dän, et­tä on ai­ka jat­kaa eteen­päin, jot­ta pys­tyn taas ke­hit­tä­mään it­se­ä­ni.

Yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen on tun­tu­nut Kem­pis­tä omal­ta ju­tul­ta, ja hän suun­nit­te­lee in­nol­la tal­vi­kaut­ta. Kemp­pi avaa läp­pä­rin­sä ja esit­te­lee uu­sia verk­ko­si­vu­jaan: Exp­lo­re the unk­nown – Arc­tic Hou­se Sa­fa­ris.

– Tääl­lä on jo kaik­ki val­mii­na, hän iloit­see.

– Moot­to­ri­kelk­ka-, lu­mi­ken­kä- ja pilk­ki­ret­ket, poro- ja hus­ky­ti­la­vie­rai­lut, kult­tuu­ri­ret­ket, Kemp­pi se­laa pal­ve­lui­ta.

– Li­säk­si tar­jo­an myös va­lo­ku­vaus­ta, hän li­sää.

Kemp­pi ko­ros­taa, et­tä ha­lu­aa tar­jo­ta pal­ve­lui­ta, joi­ta muil­la ei ole.

– Muut­kin vie­vät kelk­kai­le­maan, mut­ta minä ha­lu­an teh­dä ret­kes­tä elä­myk­sel­li­sem­män, tuo­da esil­le Suo­men ja La­pin luon­toa ja kult­tuu­ria. Jo­kai­nen ret­ki suun­ni­tel­laan ret­ki­päi­vän sään ja asi­ak­kai­den mu­kaan.

Re­von­tu­li­ret­ki­kin löy­tyy lis­tal­ta. Mi­ten oli­si re­von­tu­li­ret­ki pien­len­to­ko­neel­la?

– Re­von­tu­li­len­to­jen te­ke­mi­nen on to­del­la kal­lis­ta hom­maa ny­kyi­sen lain­sää­dän­nön ta­kia. Heti kun lait muut­tu­vat lu­pien suh­teen, ha­lu­ai­sin il­man muu­ta teh­dä re­von­tu­li­len­to­ja. Ky­syn­tää oli­si kyl­lä ihan älyt­tö­mäs­ti, Kemp­pi us­koo.

Hän sul­kee läp­pä­rin­sä ja no­jaa soh­vaan. On vie­lä yk­si ky­sy­mys: mal­tat­ko ihan oi­ke­as­ti aset­tua aloil­le­si kai­ken kier­tä­mi­sen jäl­keen?

– Vii­me tal­ve­na otin osit­tai­sen vir­ka­va­paan lai­val­ta ja olin nel­jä kuu­kaut­ta Le­vil­lä. Ko­kei­lin, mil­tä se tun­tuu. Hy­väl­tä tun­tui. Luu­len, et­tä täs­tä muo­dos­tuu hyvä ta­sa­pai­no: tal­vi­kau­si teh­dään täy­sil­lä töi­tä, ke­säl­lä voi sit­ten taas seik­kail­la ym­pä­ri maa­il­maa, Kemp­pi sum­maa.

Lennon jälkeen tehdään vielä viimeiset kirjaukset seuraavaa lentäjää varten.