Oi revontulet, missä te olette?

Vaikka kaamoksen värit ja tähtitaivas ovat upeita, kyllähän Lapin loman kruunaa kunnon revontulishow. Mutta milloin taivaantulia voi nähdä, ja missä niitä kannattaa ihastella? Me teimme tähtikirkkaana yönä täsmäiskun kolmeen revontulispottiin Levin tuntumassa. Miten meidän kävi, se selviää tästä jutusta.

Re­von­tu­let ja lumi. Nii­den pe­räs­sä mat­kus­te­taan maa­il­man toi­sel­ta puo­lel­ta saak­ka Suo­men Lap­piin. Kum­paa­kaan näis­tä ei kui­ten­kaan voi ot­taa it­ses­tään­sel­vyyk­si­nä. Lun­ta jou­dut­tiin tänä vuon­na odot­te­le­maan vä­hän ta­val­lis­ta pi­dem­pään, mut­ta kun maa mar­ras­kuun puo­li­vä­lis­sä sai kun­nol­li­sen ker­rok­sen lun­ta, ei tar­vin­nut enää mu­reh­tia lu­men pe­rään. Re­von­tu­let sen si­jaan ovat vä­hän kink­ki­sem­pi jut­tu, ja täs­tä luon­no­nil­mi­ö­kak­si­kos­ta se haas­ta­vam­pi. Re­von­tu­let kun tu­le­vat ja me­ne­vät oman mie­len­sä mu­kaan – mil­loin il­lal­la ja mil­loin yöl­lä, vä­lil­lä esiin­ty­en tun­ti­kau­sia ja toi­si­naan vain muu­ta­man mi­nuu­tin.

La­pis­sa re­von­tu­lia voi näh­dä jopa joka toi­nen yö tai use­am­min­kin. Tämä syk­sy ja al­ku­tal­vi ovat ol­leet re­von­tu­li­bon­ga­reil­le herk­kua – re­von­tu­let ovat ko­ris­ta­neet tai­vas­ta elo­kuun lop­pu­puo­lel­ta saak­ka lä­hes kaik­ki­na kirk­kai­na il­toi­na tai öi­nä.

Useim­mi­ten siis ai­noa es­te si­nun ja re­von­tul­ten vä­lis­sä ovat pil­vet. La­pis­sa kes­ki­mää­rin kak­si seit­se­mäs­tä yös­tä on kirk­kai­ta. Jos olet La­pis­sa kym­me­nen päi­vää, ovat to­den­nä­köi­syy­det puo­lel­la­si.

Matkaan!

Jos sa­tut La­pin lo­mal­le­si juu­ri lu­mi­sa­tei­sen jak­son ai­kaan, re­von­tu­let saat­ta­vat jää­dä nä­ke­mät­tä. Ei­kä re­von­tul­ten bon­gaa­mi­nen ole help­poa ai­na meil­le pai­kal­li­sil­le­kaan – eten­kään jos ha­lu­ai­si juu­ri tie­tyl­lä vii­kol­la pääs­tä ku­vaa­maan tai­vaan­tu­lia. Tätä jut­tua var­ten seu­ra­sim­me sää- ja re­von­tu­lien­nus­tei­ta pa­rin vii­kon ajan. Meil­lä oli ka­len­te­reis­sam­me va­rat­tu­na use­am­pi il­ta, joil­le en­nus­tet­tiin kir­kas­ta sää­tä. Vas­ta kol­man­te­na näis­tä il­lois­ta mei­tä on­nis­ti – oli täy­sin pil­ve­tön­tä.

Otin tes­tiin mak­sut­to­man Au­ro­ra Alert -re­von­tu­li­so­vel­luk­sen, jos­ta voi seu­ra­ta Le­vin re­von­tu­li­ti­lan­net­ta. So­vel­lus an­taa re­aa­li­ai­kai­sen hä­ly­tyk­sen pu­he­li­meen, kun olo­suh­teet ovat otol­li­set re­von­tu­lien nä­ke­mi­seen Le­vil­lä.

Kos­ka re­von­tu­let voi­vat ol­la no­pe­as­ti ohi, pää­tin ol­la ajois­sa ul­ko­na. Vaik­ka re­von­tu­li­so­vel­lus ei an­ta­nut merk­ke­jä re­von­tu­li­ak­tii­vi­suu­des­ta, kis­koin vaa­tet­ta yl­le­ni jo il­ta­kuu­den ai­kaan, ja hain ys­tä­vä­ni Lau­ran au­to­ni kyy­tiin.

Va­lit­sim­me Vi­sit Le­vin laa­ti­mas­ta uu­des­ta re­von­tu­li-spot­taus­kar­tas­ta pari po­ten­ti­aa­lis­ta paik­kaa re­von­tul­ten kat­se­le­mi­seen: Le­vin hui­pun ja Muo­ni­on­tien 2030:n, jon­ne on mat­kaa 22 ki­lo­met­riä Le­vin kes­kus­tas­ta.

Levin huipulla on hyvä katsella tähtritaivasta ja revontulia. Otsalamppu kannattaa sammuttaa hyvissä ajoin ja antaa silmien tottua ensin pimeään.

En­sim­mäi­sek­si suun­ta­sim­me au­ton keu­lan koh­ti Le­vin huip­pua. Jä­tim­me au­ton park­ki­pai­kal­le Ra­vin­to­la Tui­kun tun­tu­maan. Yl­hääl­lä tun­tu­ris­sa ei ol­lut pak­kas­ta pal­jo­a­kaan, mut­ta tuu­li oli si­tä­kin pu­re­vam­pi – muis­ta siis pu­keu­tua läm­pi­mäs­ti, kun läh­det re­von­tu­li­ret­kel­le.

Kier­sim­me Tui­kun taak­se ihai­le­maan tum­maa tai­vas­ta, mut­ta vih­re­äs­tä vä­ris­tä em­me näh­neet vi­laus­ta­kaan. Tar­kis­tin kän­ny­kän kom­pas­sis­ta, mis­sä suun­nas­sa on poh­joi­nen. Re­von­tu­let kun nä­ky­vät useim­mi­ten poh­joi­sel­la tai­vaal­la.

Tun­ti vie­räh­ti, ei­kä tu­lia nä­ky­nyt. Hui­pul­la mei­tä kui­ten­kin ihas­tut­ti­vat tum­mal­la tai­vaal­la välk­ky­vät täh­ti­ku­vi­ot ja tyk­ky­lu­mi­set puut, jot­ka muo­dos­ti­vat ot­sa­lamp­pu­jen va­los­sa haus­ko­ja sa­tu­mai­sia hah­mo­ja.

Visit Levin revontulibongauskartan saa paperisena matkailuneuvonnasta. Sen voi napata itselleen myös paperisesta Levin Sanomista tai printata osoitteesta levi.fi.

Seu­raa­vak­si koh­teek­sem­me otim­me Muo­ni­on­tie 2030:ssa si­jait­se­van re­von­tu­lien ihas­te­luun tar­koi­te­tun alu­een. Mat­kan ai­ka­na Lau­ra tut­kai­li eri­lai­sia re­von­tu­lien­nus­tei­ta – täs­sä koh­taa näyt­ti jo vah­vas­ti sil­tä, et­tä il­lan re­von­tu­li­sal­do jäi­si lai­hak­si.

Muo­ni­on­tien var­res­sa si­jait­se­val­la alu­eel­la ei ol­lut mui­ta. Kun sam­mu­tin au­ton va­lot, to­taa­li­nen pi­meys kie­toi mei­dät si­sään­sä. Mat­kai­lu­kes­kuk­sen va­lot ei­vät yle­tä tän­ne saak­ka eli paik­ka on täy­del­li­nen re­von­tul­ten ihas­te­luun – jos nii­tä sat­tuu nä­ky­mään. Me jou­duim­me jäl­leen tyy­ty­mään täh­ti­tai­vaa­seen.

Pää­tim­me pi­tää au­tos­sa neu­von­pi­don – jat­kai­sim­me­ko ret­ke­äm­me vai luo­vut­tai­sim­me­ko? Nau­tim­me sa­mal­la eväät: kuu­maa glö­giä ja pi­pa­rei­ta. Täy­del­li­set eväät kyl­mään il­taan.

Re­von­tu­lien­nus­teet ei­vät ol­leet puo­lel­lam­me: tai­vas py­syi­si tänä yö­nä mus­ta­na. Sää­en­nus­te puo­les­taan näyt­ti lä­hes­ty­vää lu­mi­sa­de­rin­ta­maa, joka niin ikään hei­ken­täi­si mah­dol­li­suuk­si­am­me näh­dä re­von­tu­lia.

Kel­lo oli puo­li kym­me­nen, kun pää­tim­me päät­tää ret­kem­me. So­vim­me, et­tä teem­me uu­den ret­ken vie­lä jou­lu­kuus­sa.

Seu­raa­va­na aa­mu­na, kun poi­min kän­ny­kän sän­ky­ni vie­res­tä yö­pöy­däl­tä, huo­ma­sin, et­tä Au­ro­ra Alert -so­vel­lus oli hä­lyt­tä­nyt kel­lo 00.10. Yöl­lä oli kuin oli­kin ol­lut re­von­tu­let. En tie­dä, min­kä­lai­nen show täl­lä ker­taa oli ol­lut, mut­ta minä nu­kuin on­ne­ni ohi – kän­nyk­kä­ni kun oli ol­lut ää­net­tö­mäl­lä.