Pelastuskoira hakee tunturistakin

Tunturikeskusten alueet ovat yleisesti hyvin opastettuja ja turvallisia liikkua, mutta joskus voi käydä niin, että siellä retkeilevä joutuu eksyksiin. Kadonneen etsintöihin voi osallistua ihmisten lisäksi myös etsintään erikoistuneita koiria.

Vuo­sien tree­naus­ta, hy­väk­sy­tys­ti suo­ri­tet­tu­ja ko­kei­ta ja tai­don yl­lä­pi­toa – sitä on vaa­ti­nut la­pin­po­ro­koi­ra Nii­lan mat­ka pe­las­tus­koi­rak­si. Nii­la on osal­lis­tu­nut vii­mei­sen va­jaan kol­men vuo­den ai­ka­na et­sin­nöil­le yh­des­sä oh­jaa­jan­sa Han­na Rau­ti­on kans­sa.

Koi­ran tär­kein teh­tä­vä on il­mais­ta oh­jaa­jal­leen, et­tä se on löy­tä­nyt jäl­jet, ih­mi­sen ha­jui­sen esi­neen tai ih­mi­sen.

”Nii­la-koi­ran tapa on ker­toa löy­dös­tään hauk­ku­mal­la. Koi­ran avul­la on no­pe­am­pi tar­kis­taa maas­to-alu­ei­ta, ja kun koi­ran ja oh­jaa­jan yh­teis­työ toi­mii, voi­daan luo­tet­ta­vas­ti ker­toa, on­ko alu­eel­la liik­ku­nut joku”, Han­na ker­too.

Ka­don­neen hen­ki­lön et­sin­tä kuu­luu po­lii­sil­le, joka käyt­tää usein apu­naan va­paa­eh­tois­ta pe­las­tus­pal­ve­lua eli Va­pe­paa, jon­ka al­la pe­las­tus­koi­rat toi­mi­vat. Pe­las­tus­koi­rat ja oh­jaa­jat tu­le­vat mu­kaan et­sin­nöil­le vi­ra­no­mai­sen kut­sus­ta.

Pelastuskoirina voi toimia monenlaiset koirat. Niila on porokoira.

Levillä treenataan

Jos näet Le­vin kes­kus­tan alu­eel­la tai sen lie­peil­lä park­ki­pai­koil­la jou­kon kel­ta­lii­vi­siä oh­jaa­jia ja eri­tyi­sis­sä pe­las­tus­koi­ra­val­jais­sa liik­ku­via koi­ria, me­neil­lään on to­den­nä­köi­ses­ti Ou­nas­jo­ki­laak­son pe­las­tus­koi­rat ry:n har­joi­tuk­set.

”Levi so­pii tosi hy­vin tree­naa­mi­seen! Tääl­lä on yrit­tä­jiä ja toi­mi­joi­ta, jot­ka an­ta­vat yh­dis­tyk­sen har­joi­tel­la alu­eil­laan”, Han­na kiit­te­lee.

”Le­vil­lä ol­laan pääs­ty har­joit­te­le­maan ra­ken­nu­set­sin­tää, lu­mi­vyö­ry­har­joi­tuk­sia ja ih­mis­ten et­sin­tää mo­nen­lai­sis­sa haas­ta­vis­sa koh­teis­sa. Ra­ken­net­tu kes­kus­ta on hyvä har­joi­tu­sa­lue, kun koi­rat koh­taa­vat eri­lai­sia ih­mi­siä ja ym­pä­ris­tö­jä.”

Pe­las­tus­koi­ra­toi­min­nan suo­sio on kas­va­nut vii­me vuo­si­na. Har­ras­ta­jia on Le­vil­lä ja Kit­ti­läs­sä täl­lä het­kel­lä rei­lut 20 koi­rak­koa. Osal­lis­tu­ak­seen pe­las­tus­teh­tä­viin koi­ra­kon on lä­päis­tä­vä vi­ra­no­mais­ten käyt­töö­not­to­tar­kas­tus, VIR­TA. Kit­ti­läs­sä toi­mii täl­lä het­kel­lä kak­si VIR­TA-koi­raa, Nii­lan li­säk­si sak­san­pai­men­koi­ra Camo oh­jaa­jan­sa Tii­na Au­e­rin kans­sa. Camo on suo­rit­ta­nut li­säk­si lu­mi­vyö­ry­et­sin­nän pä­te­vyy­den.

Le­vin tree­neis­sä käy sil­loin täl­löin vie­rai­li­joi­ta toi­sis­ta pe­las­tus­koi­ra­yh­dis­tyk­sis­tä.

”Pe­las­tus­koi­ra­har­ras­ta­ja voi ot­taa mei­hin yh­teyt­tä, jol­loin tääl­lä voi­daan suun­ni­tel­la yh­teist­ree­nit. Esi­mer­kik­si Tam­pe­reel­ta ja Es­poos­ta on käy­nyt vie­rai­le­via koi­rak­ko­ja”, Han­na ker­too.

Ketkä sopivat etsintätehtäviin?

Pe­las­tus­koi­ral­la tar­koi­te­taan vi­ra­no­mai­sen avuk­si ka­don­nei­den et­sin­tään kou­lu­tet­tua ja tar­kas­tet­tua koi­raa. Pe­las­tus­koi­rat et­si­vät ni­me­no­maan ih­mi­siä, ei­vät toi­sia koi­ria. Koi­ran tu­lee osa­ta kak­si ta­paa et­siä – ha­ku­työs­ken­te­ly, jol­loin mah­dol­li­sia koh­tei­ta ha­e­taan il­ma­vai­nui­ses­ti, ja jäl­ki­työs­ken­te­ly, joka tar­koit­taa maas­sa ole­vis­ta ha­ju­jäl­jis­tä et­si­mis­tä.

Koi­ral­ta vaa­di­taan pal­jon, mut­ta myös oh­jaa­jan tu­lee kou­lut­tau­tua. Vaa­ti­via ti­lan­tei­ta tai han­ka­lia olo­suh­tei­ta ei saa pe­lä­tä. Pi­tää myös tie­dos­taa omat ja koi­ran ra­jat et­sin­nöil­lä.

”En­si­a­pu- ja suun­nis­tus­tai­to ja kyky kul­kea maas­tos­sa on ol­lut hyö­dyk­si, sa­moin kuin pai­kal­lis­tun­te­mus tun­tu­reil­la ja ret­kei­ly­rei­teil­lä”, Han­na ker­too ko­ke­muk­sis­taan pe­las­tus­koi­ran oh­jaa­ja­na.

Pelastuskoiratoiminta vaatii paljon sekä koiralta että omistajalta.

Pe­las­tus­koi­ri­na voi toi­mia mo­nen­lai­set koi­rat. Kit­ti­län ja Le­vin tree­neis­sä edus­tet­tui­na ovat la­pin­po­ro­koi­ran ja sak­san­pai­men­koi­ran li­säk­si mo­nen muun­kin ro­tui­sia koi­ria. Tär­ke­ää on se, et­tä koi­ra on mo­ti­voi­tu­nut työs­ken­te­le­mään. Toki koi­ran on ol­ta­va ter­ve ja hy­vä­kun­toi­nen, ja pys­tyä työs­ken­te­le­mään sekä it­se­näi­ses­ti et­tä oh­ja­tus­ti.

Han­nan mu­kaan Nii­la po­ro­koi­ra­na on so­pi­va myös sik­si, et­tä sen turk­ki on sään­kes­tä­vä, koi­ra on so­pi­van ko­koi­nen ja se jak­saa kul­kea maas­tos­sa. Myös vä­häi­nen riis­ta­viet­ti on etu, sil­loin koi­ra ei vaih­da ih­mi­sen ha­jul­ta po­ron tai jä­nik­sen ha­kuun met­säs­sä. Han­nal­la on­kin myös toi­nen, nuo­rem­pi po­ro­koi­ra Uho, joka har­joit­te­lee jo ah­ke­ras­ti tu­le­vai­suu­den teh­tä­viä var­ten.