Rinne-ensiapu – valmiina, kun tapahtuu
Levi Ski Resortin rinne-ensiapu auttaa yli 700 asiakasta talvikauden aikana. “Toisin kuin terveyskeskuksessa ja sairaalassa, jossa toivotaan, ettei asiakkaan tarvitse tulla takaisin, meille tärkeintä on, että tapaturmasta huolimatta asiakas tulisi toistekin Leville. Hoidamme asiat niin hyvin, että vaikka on käynyt ikävästi, asiakkaalle jää tunne, että meiltä hän sai apua”, vastuuhoitaja Mari Buckman sanoo.
South Pointin ensiapuhuoneen seinällä on iso rinnekartta, jossa näkyy noin puolet Levin rinteistä. Karttaan on painettu kaksi vihreää nuppineulaa, toinen kaakkoisrinteiden alapäähän, toinen lähemmäs South Pointia.
– Vihreät nuppineulat tarkoittavat lievää onnettomuutta, Levi Ski Resortin rinne-ensiavun vastuuhoitaja Mari Buckman esittelee.
– Tälle kaudelle kyllä taitaa olla jo useampi tapaturma kuin vain kaksi, hän tuumailee.
– Aina ei muista laittaa nuppineulaa.
Purkissa on myös punaisia ja mustia nuppineuloja – niitä ikävämpiä tapauksia varten.
– Joka kausi sattuu joku pikkuisen vakavampi tapaturma, josta asiakkaalle jää pysyvä vamma tai edessä on pitkä kuntoutus, mutta tapaturmasta johtuvaa kuolemantapausta ei ole koko minun urani aikana Levillä ollut, ja minulla tulee tammikuussa 20 vuotta täällä täyteen.
Nuppineuloilla merkitään rinnekarttaan, missä on tapahtunut ja kuinka vakava onnettomuus.
Se on kuitenkin varmaa, että nuppineulojen määrä rinnekartassa kasvaa: talvikauden aikana koko laskettelukeskuksen rinnealueella tapahtuu noin 750 tapaturmaa, joissa käydään paikan päällä. Kävijämassoihin suhteutettuna se on tietenkin melko kohtuullinen määrä. Työntekijöitä ensiavussa on yhdeksän, koko komppaniaa johtava Mari mukaan lukien.
– Osa työntekijöistämme pysyy kaudesta toiseen, osa tulee uusina. Palkkaamme sairaanhoitajia, ensihoitajia ja ensihoitoon suuntautuneita lähihoitajia. Minun lisäkseni meillä on myös toinen vakituinen. Kesälläkin riittää töitä. Silloin tehdään esimerkiksi koulutuksia, ja onhan meillä auki Bike Park ja muut kesän rinnetoiminnot.
Kiireinen joulusesonki
Talvikauden alkupuoli vilisee ulkomaalaisia matkailijoita. Joulun pyhien aikaan myös kotimaiset löytävät tiensä tunturiin.
– Ulkomaalaiset ovat kyllä pelastaneet alkukauden. Ilman heitä olisi tosi hiljaista, Mari toteaa.
Hänen mukaansa ulkomaalaiset matkailijat eivät ole sen tapaturma-alttiimpia kuin kotimaiset matkailijatkaan. Vammat tosin ovat ehkä hieman erilaisia.
– Alkukaudesta liikkeellä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole varsinaisesti tulleet tänne laskettelemaan. He ovat katsoneet nettikamerasta viime vuonna, että täällä oli hanget korkeat nietokset – sinne siis. He haluavat kokea joulun ja porot ja huskyt ja kelkat ja kaiken. Sitten kun kylällä on näkyvällä paikalla laskettelumahdollisuus, he lähtevät kokeilemaan sitäkin. Osa ottaa tunteja, osa menee omineen. Kun tapaturmia tapahtuu, ne ovat usein hitaasta vauhdista sattuneita kaatumisia ja niistä seuranneita venähdyksiä ja pehmytkudosvaurioita.
Poikkeuksen tähän tekevät tietenkin alkukauden alppihiihtäjät.
– Vauhtilajien harjoittelijoilla ovat vauhdit omaa luokkaansa. Lähtökohtaisesti se on niin, että jos nämä, jotka lajia harrastavat, kaatuvat, heille sitten ihan oikeasti sattuu.
Vielä joulukuun alussa Levillä on koettu reippaita säiden vaihteluita. Haastattelupäivän aamuna lämpötila kipusi viiteen plussa-asteeseen ja taivaalta tihkutti vettä. Se tietenkin näkyy rinteissä.
– Jos rinne on jäinen ja liukas eivätkä taidot riitä, laskijat ymmärtävät tulla pois. Nykypäivänä on kyllä paljon ääriolosuhteita. On sellaisia kovia tuulijaksoja ja kovia pyryjaksoja. Kummallisina vuodenaikoina kummallisia säitä, Mari pohtii.
South Pointilla on keltaiset sauvat, Zero Pointilla mustat. ”Näin tiedämme aina, kumpaan pisteeseen sauvat kuuluvat”, Mari Buckman esittelee.
Kun joulukuussa Leville virtaa brittejä, alkuvuodesta kävijäkunta on enemmän keskieurooppalaista.
– Hollanti, Belgia, Alppimaat yleensäkin, Mari sanoo.
– He työllistävät meitä aika vähän, he ovat taitavia laskijoita.
Suomalaisten matkailijoiden kausi starttaa varsinaisesti vasta hiihtolomaviikoilta.
– Hiihtolomaviikot ovat tietenkin meille kiireistä aikaa, etenkin Southin puolella, jossa aukeaa erityissuorituspaikat. Lapset ovat kyllä onneksi rakenteeltaan elastisempia, kärsivät muksahtelua enemmän kuin aikuiset, Mari hymähtää.
Tilanteen mukaan
Mutta mitä sitten tapahtuu, kun todella tapahtuu? Miten apua saa hälytettyä ja kuinka pian apu löytää asiakkaan luokse?
– Rinne-ensiapu on jaettu kahteen alueeseen: Zero Point hoitaa toisen puolen, South Point toisen. South Pointin alue on Zero Pointin aluetta huomattavasti kiireisempi, vaikka Zero Pointin alue on hieman laajempi. South Pointin hoitoalue kattaa rinteet 7, 7b, 8, 9 ja West, Mari näyttää kartasta.
Meillä on molemmille puolille oma rinne-ensiapunumeronsa, jotka lukevat muun muassa rinnekartassa, Mari kertoo ja nappaa kännykän käteensä.
– Jokaisen Leville tulevan kannattaa ladata puhelimeensa Levi-sovellus, hän esittelee kännykkänsä ruutua.
– Tänne kun selaa sivun loppuun, täällä on painike “Soita rinne-ensiapuun”. Se on nopein ja helpoin tapa saada meihin yhteys. Lisäksi täällä on rinnekartta, joka kertoo sijaintisi, jos olet antanut sovellukselle luvan sijaintitietoihin.
Kun rinne-ensiapu saa hälytyksen, hoitaja ja kuljettaja lähtevät matkaan.
– Meillä on hissihuollon puolella 13 työntekijää, jotka ovat ammattilaisia moottorikelkan ja reen kuljettamisessa.
Kun rinteeseen tarvitaan ensiapua, maytkaan lähtee kuljettaja ja ensiaputiimin työntekijä
Mari Buckman esittelee kelkkaa, jolla loukkaantuneet haetaan pois tunturista.
Apu on asiakkaan luona keskimäärin seitsemässä minuutissa. Varsinaisia hoitotoimenpiteitä ei tehdä tunturissa ellei kyse ole esimerkiksi verenvuodon tyrehdyttämisestä tai elvyttämisestä.
– Elvytystilanteet ovat usein sydänperäisiä.
Loukkaantunut tuodaan ensiapupisteelle kelkan kyydissä. Kelkassa on nostoa varten paarit ja tuentaa varten lastat. Mari esittelee moottorikelkan perään kiinnitettyä kelkkaa.
– Kammin kanssa on käytännössä mahdoton liikkua rinteessä, kelkka on toimivin ratkaisu. Nämä kaikki peitot, reen päälliset ja huput mittojen mukaan on valmistanut paikallinen tekijä Rauhalasta. Tänne mahtuu isompikin ihminen, Mari sanoo ja availee reen päällisiä.
Ennen kuljettamista ensihoitotiimi tekee hoidon tarpeen arvion. Jos kyseessä on hengenvaara, tilannetta koordinoidaan hätäkeskuksen kanssa.
– Jos taas kyseessä on lievempi loukkaantuminen, asiakkaan kanssa otetaan hetki happea ja mietitään, mitä asiakas haluaa seuraavaksi tehdä.
Tällaisissa tapauksissa vaihtoehdot ovat joko terveyskeskus tai jompikumpi paikallisista lääkäriasemista.
– Asiakas ei aina välttämättä tiedä, mitä hänen vakuutuksensa kattavat. Niitä sitten selvitellään kaikessa rauhassa yhdessä.
Mari kertoo, että suurimmalla osalla on vakuutukset kunnossa, jolloin yksityinen lääkäriasema on helpoin valinta.
– Oikeastaan vain opiskelijaikäiset, pesästä vasta lentäneet, ovat sellainen ryhmä, jolla vakuutuksia ei välttämättä ole.
Mari korostaa, että hänen tiiminsä tehtävä on pitää paine poissa julkisesta ensihoidosta – ambulanssia ei vaivata turhanpäiten.
– Isolla alueella on kolme ambulanssia sesongilla. Ei siis vastaa tarkoitusta, että ambulanssi siirtää nilkkamurtumaa kuutoshissiltä lääkäriasemalle.
Zero Pointilta asiakas saatetaan kuljettaa moottorikelkalla yksityiselle lääkäriasemalle, mutta South Pointilta asiakkaita ei koskaan kuljeteta eteenpäin.
– Jos täältä lähtisi kuljettaja-hoitajapari kelkalla käymään mutkan toisella puolella tunturia, meidän tärkein paikka olisi tunnin tyhjiössä. Täältä lähdetään vain omilla kyydeillä, taksilla tai ambulanssilla.
Tulethan toistekin
Vaikka loukkaantunut on aina rinne-ensiavun toiminnan keskiössä, ei perhettäkään unohdeta kriisin keskellä.
– Tapaturma on usein sellainen, että siinä loma loppuu kuin seinään. Se on odottamaton ja äkillinen kriisi, ja se vaikuttaa monesti tosi paljon koko seurueeseen. Meidän kuuluu ymmärtää se ja auttaa koko porukkaa. Loman pelastaminen on yksi meidän tehtävistämme.
Rinne-ensiavun ei tarvitse tehdä tulosta. Kyseessä on profiilia nostava yksikkö.
– Toisin kuin terveyskeskuksessa ja sairaalassa, jossa toivotaan, ettei asiakkaan tarvitse tulla takaisin, meille tärkeintä on, että tapaturmasta huolimatta asiakas tulisi toistekin Leville. Hoidamme asiat niin hyvin, että vaikka on käynyt ikävästi, asiakkaalle jää tunne, että meiltä hän sai apua.
Mari viihtyy työssään ja kehuu Levi Ski Resortin ensiaputiimiä.
– Työskentelymme on hyvin harjoiteltua, sujuvaa ja hienovaraista.
Myös yhteistyö julkisen ensihoidon ja alueen yksityisten lääkäriasemien kanssa on sujuvaa. Se, miten Lapin sairaanhoitopiirin muuttuminen hyvinvointialueeksi vaikuttaa rinne-ensiapuun, on vielä tuntematonta maaperää.
– Tapahtui mitä tahansa, me elämme tilanteen mukaan – muutumme, muokkaudumme, kouluttaudumme ja pyrimme kehittämään omaa ammattitaitoamme ja yrityksen toimintamalleja asiakkaan parhaaksi, Mari linjaa.
Rinne-ensiavun numerot
Zero Point 044 367 4278
South Point 0400 996 200
Marin viisi vinkkiä turvalliseen rinnepäivään:
1. Tutustu rinnesääntöihin.
2. Ota huomioon muut laskettelijat.
3. Huolehdi, että varusteesi ja siteiden säädöt ovat kunnossa.
4. Ilman kypärää ei lasketa.
5. Valitse itsellesi suorituspaikka, joka vastaa tasoasi.