Sunnuntaiajelulla

Levin Sanomat kävi helmikuun alussa testaamassa Levin lähikelkkareittejä. Reittien kunto ja opasteet saivat kelkkailijoilta kiitosta.

– Levi on kelk­ka­mies­ten pa­ra­tii­si. Niin pal­jon reit­te­jä ja hy­väs­sä kun­nos­sa, Ar­to Vää­nä­nen sum­maa.

– Vai oli­ko se lii­an po­si­tii­vi­ses­ti sa­not­tu? Tu­lee pelk­kää ke­hua nyt, Ar­to nau­raa.

Mies is­tuu kelk­kan­sa pääl­lä la­tu­kah­vi­la Han­hi­pir­tin pi­has­sa. Ei­kä Ar­ton kelk­ka ole ai­noa, joka ko­ris­taa pi­ha­pii­riä. Pi­kai­sel­la sil­mäyk­sel­lä kelk­ko­ja on ai­na­kin pa­ri­sen­kym­men­tä.

– Mi­nul­la on oma kelk­ka. Tuon sen ai­na mu­ka­na­ni Ris­tii­nas­ta, kun käyn pari ker­taa tal­ves­sa Le­vil­lä. On pal­jon mu­ka­vam­pi ajaa, kun on omat sää­döt.

Minä ja ys­tä­vä­ni hu­rau­tim­me Han­hi­pir­til­le ly­hin­tä reit­tiä, mut­ta Ar­to saa­pui pi­dem­män kaut­ta.

– Teen yleen­sä päi­vän reis­su­ja, 200–300 ki­lo­met­riä. Nyt läh­din Le­vil­tä ja kä­vin Raat­ta­mas­sa mut­kan.

Suuntasimme ensin Hanipirtille, sitten Luvattumaahan.

Arto Väänänen käy pari kertaa talvessa Levillä. Oma kelkka on aina matkassa.

It­se olen kel­ta­nok­ka kelk­kai­lus­sa, teen reis­sun tai pari per tal­vi, jo­ten ky­sy­tään­pä kelk­ka­mie­hel­tä tar­kem­paa ana­lyy­siä Le­vin rei­teis­tä.

– Tä­hän ai­kaan vuo­des­ta on vie­lä ai­ka vä­hän kelk­kai­li­joi­ta ja rei­tit py­sy­vät pa­rem­mas­sa kun­nos­sa. Nyt oli hyvä ajaa, kun reit­tiä ei ol­lut la­nat­tu ja pääl­lä oli uut­ta lun­ta. Ke­vääm­mäl­lä esi­mer­kik­si Le­vin ja Yl­läk­sen väli me­nee yleen­sä tosi huo­noon kun­toon, kun siel­lä on sa­to­ja el­lei tu­han­sia kelk­kai­li­joi­ta päi­väs­sä. Ei­kä se voi­kaan kes­tää, jos on vain aa­mul­la la­nat­tu.

Kun teim­me mat­kaa Han­hi­pir­til­le, tut­kai­lim­me muu­ta­maan ot­tee­seen In­fo­gis-kar­tas­ta, min­ne mis­sä­kin ris­teyk­ses­sä pi­tää kään­tyä. Ar­to ei kart­taa tar­vin­nut.

– On mi­nul­la täs­sä kel­kas­sa na­vi­gaat­to­ri, Ar­to ta­put­taa mus­taa lai­tet­ta.

– Mut­ta ei sitä täs­sä tar­vit­se, kun rei­teil­lä on niin hy­vät opas­teet. Jos suun­nit­te­lee jo­tain uut­ta reit­tiä, jon­ka ha­lu­aa käy­dä aja­mas­sa, sil­loin on hyvä en­sin tut­kia kart­taa.

Suo­sik­ki­reit­tiä Ar­to ei osaa ni­me­tä.

– Nämä ovat kaik­ki suo­sik­ke­ja­ni! hän nau­rah­taa.

Pojat ensimmäistä kertaa isoilla kelkoilla

Si­säl­lä Han­hi­pir­tis­sä käy vils­ke. Kun yk­si seu­rue läh­tee, toi­nen tu­lee ti­lal­le. Ul­ko-oven vie­res­sä on va­sit­tu hyl­ly kelk­ka­ky­pä­ril­le. Toi­sel­la sei­nus­tal­la isos­sa avo­ta­kas­sa hiil­los ve­te­lee vii­mei­si­ään.

– Voi ei, ei täs­sä pääs­syt­kään läm­mit­te­le­mään ta­ka­mus­ta tu­len edes­sä, nau­raa si­sään as­tu­va vaa­lea nai­nen.

Pe­räs­sä pirt­tiin as­te­le­vat kak­si poi­kaa ja mies. Kei­täs te olet­te, ky­syn.

– Hei­di, Mi­nos, Oli­ver ja Tap­sa, nai­nen he­läyt­tää.

– Me kol­me olem­me Oja­lai­sia, ja Mi­nok­sen su­ku­ni­mi on Kar­te­li­as, hän jat­kaa.

Heidi ja Tapsa (vasemmalla) lähtivät käyttämään Minosta (oikealla edessä) ja Oliveria kelkkailemassa. Pojat saivat juuri ennen Levin reissua T-kortit.

Seu­rue on vas­ta edel­li­se­nä päi­vä­nä aja­nut Le­vil­le Lah­des­ta. Kelk­kai­lu on ai­na kuu­lu­nut Oja­lais­ten Le­vin lo­miin, ja nyt Oli­ve­rin ka­ve­ri­kin pää­si en­sim­mäis­tä ker­taa ko­kei­le­maan.

– Po­jat sai­vat juu­ri tors­tai­na ja per­jan­tai­na T-kor­tit. Tämä on Oli­ve­ril­le­kin en­sim­mäi­nen ker­ta isol­la kel­kal­la, Hei­di jat­kaa.

– Mi­nos ajoi to­del­la hy­vin, ei us­koi­si, et­tä oli eka ker­ta, Tap­sa li­sää.

No Mi­nos, ker­ro­han sinä, mil­tä kelk­kai­lu mais­tui?

– Ihan hy­väl­tä. Alus­sa se vuok­raa­ja se­lit­ti kel­kan toi­min­to­ja ja olo oli vä­hän se­ka­va, Mi­nos ku­vai­lee.

Mitä oh­jeis­ta jäi pää­lim­mäi­sek­si mie­leen?

– No se, mis­sä on kaa­su, Mi­nos sa­noo ja saa po­ru­kan nau­ra­maan.

– Jar­ru­a­han tar­vit­see ai­ka vä­hän, kun riit­tää, et­tä ot­taa kä­den kaa­sul­ta, Mi­nos jat­kaa.

Kun ky­syn, ovat­ko no­peus­ra­joi­tuk­set tut­tu­ja po­jil­le, mo­lem­mat va­kuut­ta­vat, et­tä ra­joi­tuk­set ovat tie­dos­sa ja nii­tä nou­da­te­taan sän­til­li­ses­ti.

Hei­di, Tap­sa ja po­jat ajoi­vat Han­hi­pir­til­le kol­mel­la vuok­ra­kel­kal­la. Oli­ve­ril­la ja Mi­nok­sel­la on omat, Hei­di is­tui Tap­san kyy­dis­sä.

– Kyl­lä me sii­nä vä­lil­lä vaih­det­tiin kus­kia, Hei­di ker­too.

Ar­to Vää­nä­sen ta­voin myös Hei­di ja Tap­sa ke­hu­vat reit­tien kun­toa.

– Hyvä reit­ti, pa­rem­pi kuin vii­mek­si, Hei­di ar­vi­oi.

– Yleen­sä olem­me tääl­lä maa­lis–huh­ti­kuus­sa. Kun ke­vä­tau­rin­ko pais­taa, rei­tit me­ne­vät soh­jok­si ja sit­ten taas ko­vet­tu­vat pak­ka­sel­la. Sil­loin ajo on pal­jon rys­kyt­tä­väm­pää. Nyt oli ki­van peh­me­ää, Tap­sa sa­noo.

Al­le­kir­joi­tan it­se­kin ar­vi­on rei­teis­tä: oli help­po ajaa peh­me­äl­lä lu­mel­la. Vas­taan­tu­li­joi­ta­kaan ei tain­nut ol­la kuin yk­si Le­vin kes­kus­tan ja Han­hi­pir­tin vä­lil­lä. Han­hi­pir­til­tä jat­koim­me pa­luu­mat­kaa Lu­vat­tu­maan kaut­ta. Siel­lä lii­ken­net­tä oli­kin jo huo­mat­ta­vas­ti enem­män.

Meillä oli onnistunut reissu. Uusi retki tehdään keväämmällä!

-----------------------------------

MOOTTORIKELKKAILIJA, MUISTHAN PELISÄÄNNÖT

Kit­ti­län ja Le­vin ym­pä­ris­tös­tä löy­tyy lä­hes 900 ki­lo­met­riä kelk­ka­reit­te­jä. Mitä pi­dem­mäl­le ke­vät ete­nee, sitä enem­män rei­teil­lä on myös kelk­kai­li­joi­ta. Lii­ken­ne­tur­van vas­ti­kään jul­kai­se­man ky­se­lyn pe­rus­teel­la kelk­kai­lun pe­li­sään­nöt ovat vie­lä ha­ku­ses­sa osal­la kelk­kai­li­joi­ta. Ky­se­ly oli suun­nat­tu La­pis­sa asu­vil­le, ei mat­kai­li­joil­le. ”Vaik­ka moot­to­ri­kel­kal­la kul­je­taan maan­tien si­jas­ta maas­tos­sa, se on sil­ti ajo­neu­vo. Sen kul­jet­ta­jan on tie­det­tä­vä muun mu­as­sa mis­sä kel­kal­la saa ajaa, mit­kä ovat no­peus­ra­joi­tuk­set ja ikä- ja ajo­kort­ti­vaa­ti­muk­set”, tie­dot­tees­sa lu­e­tel­laan.

Ku­ten tie­de­tään, ker­taus on opin­to­jen äi­ti. Täs­sä­pä siis muu­ta­ma tär­keä point­ti, jot­ka on hyvä pi­tää mie­les­sä, kun suun­taa rei­teil­le.

Muista ikäraja.

Maas­tos­sa moot­to­ri­kelk­kaa saa ajaa 15 vuot­ta täyt­tä­nyt hen­ki­lö. Vi­ral­li­sel­la moot­to­ri­kelk­ka­rei­til­lä ajet­ta­es­sa tu­lee ol­la vä­hin­tään T-luo­kan ajo­kort­ti.

Pysy reitillä.

Le­vil­lä ei ole um­pi­han­ki­kelk­kai­luun tar­koi­tet­tu­ja free­ri­de-alu­ei­ta.

Noudata nopeusrajoituksia.

Ve­sis­tö­rei­teil­lä suu­rin sal­lit­tu ajo­no­peus on 80 km/h (rei­til­lä 60 km/h), maas­to­rei­teil­lä 60 km/h ja taa­ja­mis­sa, ky­lä­kes­kuk­sis­sa sekä vaa­ra­pai­kois­sa 30 km/h. No­peus­ra­joi­tuk­set löy­ty­vät lii­ken­ne­mer­keis­tä kelk­ka­reit­tien var­rel­la.

Noudata promillerajoja.

Rat­ti­juo­pu­muk­sen raja on 0,5 pro­mil­lea.

Käytä kypärää.

Ky­pä­rän käyt­tö on pa­kol­lis­ta sekä kel­kan pääl­lä et­tä rees­sä mat­kus­ta­vil­le.

Suunnittele retki oman taitotasosi mukaiseksi.

Jos epäi­let osaa­mis­ta­si, läh­de opas­te­tul­le ret­kel­le. Le­vil­tä löy­tyy iso va­li­koi­ma sa­fa­ri­pal­ve­lui­den tar­jo­a­jia.

Osta kartta.

Pa­pe­ri­sen kar­tan voit os­taa Vi­sit Le­vin mat­kai­lu­neu­von­nas­ta. Kar­tas­ta löy­ty­vät Le­vin ja Kit­ti­län moot­to­ri­kelk­ka­rei­tit, pal­ve­lu- ja tank­kaus­pis­teet sekä sa­fa­riy­ri­tyk­set. Kelk­ka­kar­tan hank­ki­mal­la tuet sa­mal­la myös kelk­ka­reit­tien huol­toa. Kart­ta on saa­ta­vais­sa myös säh­köi­se­nä. In­fo­gis-kar­tas­ta näet kelk­ka­reit­tien var­sil­le si­joit­tu­vien kah­vi­loi­den, ko­tien, laa­vu­jen ja tau­ko­tu­pien si­jain­nit. Li­säk­si voit mi­ta­ta eri kelk­ka­reit­tien pi­tuuk­sia ja tal­len­taa omia kart­ta­nä­ky­miä tau­ko­paik­koi­neen.

Opasteet olivat hyvät, mutta silti vilkaisimme välillä Infogissiä.