Sydäntalven retkellä – kohteena Muusan autiotupa

Joulukuun ensimmäiset viikot olivat pilvisiä. Kun sää on harmaa, kannattaa retkikohteeksi valita tunturin sijaan metsä. Tuulisella säällä puut myös suojaavat retkeilijää pahimmalta puhurilta.

Sy­dän­tal­ven ret­kei­lys­sä ko­ros­tuu suun­nit­te­lun tär­keys. So­pi­van ret­ki­päi­vän haa­ru­koin­ti kan­nat­taa aloit­taa sää­en­nus­teis­ta. Ko­val­la pak­ka­sel­la ret­ki on jär­ke­vin­tä suun­na­ta ylös tun­tu­reil­le, sil­lä mitä kor­ke­am­mal­le me­net, sitä lau­hem­paa yleen­sä on, kii­tos in­ver­si­on.

Sää vai­kut­taa tie­ten­kin myös va­rus­tei­siin. Nyrk­ki­sään­tö­nä voi kui­ten­kin pi­tää, et­tä ai­na on hyvä va­rau­tua pi­dem­pään ret­keen kuin mitä ai­koo teh­dä ja kyl­mem­pään sää­hän kuin mitä on lu­vat­tu. Mu­kaan on hyvä pa­ka­ta läm­pi­män tau­ko­ta­kin li­säk­si sekä juo­ta­vaa et­tä syö­tä­vää.

Näis­tä läh­tö­koh­dis­ta ryh­dyin­kin poh­ti­maan, min­ne suun­tai­sim­me ys­tä­vä­ni kans­sa sy­dän­tal­ven ret­kel­le. Sää oli jo tois­ta viik­koa ol­lut pil­vi­nen ja lau­ha, ei­kä en­nus­te näyt­tä­nyt muut­tu­van tu­le­val­le­kaan vii­kol­le. Tun­tu­ris­sa ei nä­ki­si mi­tään, jo­ten mai­se­ma­reis­sut kan­nat­tai­si sääs­tää kirk­kaam­mil­le päi­vil­le. Mie­tim­me ret­kel­le myös pik­ku­jou­lu­tee­maa: glö­giä ja ka­mi­nal­la läm­mi­tet­ty­jä jou­lu­tort­tu­ja. Koh­tees­sa pi­täi­si siis ol­la tu­li­si­ja.

Ai­ka­ni kart­taa pyö­ri­tel­ty­ä­ni ja ky­sel­ty­ä­ni tut­ta­vil­ta lä­hes­ty­mis­vink­ke­jä, koh­teek­si va­li­koi­tui Muu­san au­ti­o­tu­pa. Tupa si­jait­see noin kah­dek­san ki­lo­met­rin pääs­sä Sir­kas­ta, Yl­läs–Levi-rei­tin var­rel­la Py­hä­tun­tu­rin län­si­puo­lel­la, Muu­san­lam­pien vä­lis­sä.

Tu­val­le pää­see la­tu­ja pit­kin Le­vin kes­kus­tas­ta, mut­ta kos­ka olen enem­män omien pol­ku­je­ni kul­ki­ja, pää­tin, et­tä läh­dem­me lii­ken­tee­seen ta­ka­maas­to­suk­sil­la (liu­ku­lu­mi­ken­gil­lä) ja käy­täm­me ke­sä­rei­tin poh­jaa. Jo täs­sä vai­hees­sa voin ker­toa, et­tä älä tee sa­maa va­lin­taa. Hel­pom­mal­la pää­set, kun otat al­le pert­sat tai luis­te­lu­veh­keet. Jos kui­ten­kin läh­det met­siä pit­kin, tar­kis­ta en­nak­koon, min­ne voit jät­tää au­ton. Jos läh­det um­pi­han­ki­hiih­tä­mään Le­vin kes­kus­tas­ta saak­ka, et ai­van tun­nis­sa tai pa­ris­sa­kaan sel­viä pe­ril­le Muu­san au­ti­o­tu­val­le.

Liukulumikengät ovat käytännössä sukset. Niiden pohjassa on keskellä pitokarva, jotta suksessa piisaa pitoa vähän jyrkemmässäkin maastossa.

Mut­ta pa­la­taan­pa sii­hen suun­nit­te­lun tär­key­teen: iki­nä et voi suun­ni­tel­la tar­peek­si ja vaik­ka suun­nit­te­li­sit kuin­ka pal­jon, uu­des­sa maas­tos­sa tu­lee ai­na vas­taan yl­lä­tyk­siä, joi­hin on vain so­peu­dut­ta­va. Pai­koi­tel­len um­pi­han­kea oli help­po hiih­del­lä, vä­lil­lä hy­vin ras­kas­ta. Tä­hän ai­kaan vuo­des­ta lumi on puu­te­rin peh­me­ää, mut­ta ke­vy­ek­si sitä ei voi sa­noa. Kun tuu­li avoi­mil­la pai­koil­la ki­nos­taa han­kea, kah­laat par­haim­mil­laan pol­ven sy­vyy­des­sä. Lu­mi­mas­sa oli myös pei­tel­lyt al­leen Merk­ki­sen­kal­ti­on ojan ja sen haa­rat. Tie­sin, et­tä lu­men al­la oli­si pit­kos­puut, mut­ta mis­sä, se ei meil­le sel­vin­nyt. Merk­ki­sen­kal­ti­on alu­eel­la saim­me­kin siis hie­man ekst­ra­jän­ni­tys­tä ete­ne­mi­seen. Ka­ve­rin suk­sis­ta kas­tui­vat pie­nes­ti kar­vat, joka vai­kut­ti suk­sen luis­toon. Tut­kim­me ti­lan­net­ta mat­kan var­rel­la si­jait­se­val­la Py­hä­tun­tu­rin laa­vul­la. Ti­lan­ne ei ol­lut mah­do­ton, mut­ta sen ver­ran paha, et­tä mat­kaa oli pak­ko jat­kaa la­tu­poh­jaa pit­kin. Täs­sä vai­hees­sa ei teh­nyt mie­li luo­vut­taa.

Monta hyvää vaihtoehtoa, mutta tällä kertaa suuntana Muusa.

Au­ti­o­tu­pa nuok­kui kes­kel­lä täyt­tä hil­jai­suut­ta. Mis­sään ei nä­ky­nyt ris­tin­sie­lua, ja päi­vä­kir­ja­mer­kin­nät­kin oli­vat use­am­man päi­vän ta­kaa. Lai­toim­me ka­mi­naan tu­let ja jou­lu­tor­tut läm­pi­ä­mään. Täl­lä ker­taa ei tar­vin­nut kei­tel­lä pan­nu­kah­ve­ja – mu­ka­na oli ter­mos­pul­lol­li­nen höy­ry­ä­vän kuu­maa glö­giä. Ka­mi­na läm­mit­ti no­pe­as­ti tu­paa. Hiih­tä­ji­ä­kin suih­ki ohi, mut­ta ku­kaan ei py­säh­ty­nyt kurk­kaa­maan tu­paan. To­te­sim­me, et­tä Muu­sa täy­tyy tul­la kat­sas­ta­maan myös ke­sä­ai­kaan.

Tortut lämpimiksi folion päällä.

Pikkujoulut Levin Sanomien tapaan.

Vaik­ka tu­van läm­mös­sä on ai­na yh­tä iha­na tun­nel­moi­da, oli pak­ko suun­na­ta pa­luu­mat­kal­le en­nen pi­mey­den las­keu­tu­mis­ta. Tai­toim­me pa­luu­mat­kan suu­rim­mak­si osak­si la­tua pit­kin ja lop­pu­puo­lel­la um­pi­han­ges­sa. Ot­sa­lamp­pu­ja ei täl­lä ker­taa tar­vit­tu.

Muis­ta ret­kil­lä: Met­sä­hal­li­tus nou­dat­taa ros­kat­to­man ret­kei­lyn pe­ri­aat­tei­ta ja ret­kei­li­jöi­den odo­te­taan vie­vän omat ros­kan­sa pois maas­tos­ta. Li­sä­tie­toa: luon­toon.fi

Vink­ki: Jos suun­taat Muu­san au­ti­o­tu­val­le la­tu­ja pit­kin, la­taa Le­vin in­fo­gis-kart­ta, jos­ta näet la­tu­jen huol­lon re­aa­li­ai­kai­ses­ti.