Terveisiä Leviltä, ja kunniaa Suomen postilaitokselle!

Ulla Jolkkonen muisteli Levin lomallaan aikoja, jolloin posti vielä kulki ja kortitkin olivat paperia.

– ”Toi­vom­me tä­män saa­pu­van pe­ril­le. Jos saa­puu, on kun­nia Suo­men pos­ti­lai­tok­sen. Terv. RP ja RS” , Ul­la Jolk­ko­nen lu­kee ää­neen ja si­ve­lee van­han ja kel­las­tu­neen kor­tin pin­taa.

– Sil­loin olin vie­lä Kont­ka­nen, hän sa­noo ja esit­te­lee kor­tin osoi­te­kent­tää.

Osoit­teen koh­dal­le on kir­jail­tu “Hä­meent. 87? Vas­ta­pää­tä eläin­lää­ke­tiet. kor­ke­a­kou­lua, Hel­sin­ki”.

– Olin sil­loin Hel­sin­gis­sä aus­kul­toi­mas­sa, ja asuin ali­vuok­ra­lai­sa­sun­nos­sa Hä­meen­tiel­lä. Ei­vät­hän he osoi­tet­ta muis­ta­neet, mut­ta hy­vin löy­si kort­ti pe­ril­le. On­nek­si oli kuu­lui­sa ra­ken­nus vas­ta­pää­tä. Tänä päi­vä­nä pos­ti ei löy­dä pe­ril­le, vaik­ka oli­si kuin­ka tark­ka osoi­te, Ul­la nau­raa he­läyt­tää.

Kor­tin ku­va­puo­lel­la ovat Le­vin Etu­rin­teet, ja kor­tis­sa on päi­väys 6. huh­ti­kuu­ta 1969. Ku­van on siis ol­ta­va ai­van hiih­to­kes­kuk­sen al­ku­a­joil­ta. Kit­ti­län kun­ta os­ti 60-lu­vun alus­sa tun­tu­rin etu­rin­teel­tä maa-alu­een, jol­le se ra­ken­nut­ti vuon­na 1964 las­ket­te­lu­rin­teen ja pie­nen ka­pu­la­his­sin. Muu­ta­man vuo­den jäl­keen kun­ta vuok­ra­si maa-alu­eet sveit­si­läi­sel­le SABB Ag:lle, joka ryh­tyi ke­hit­tä­mään rin­ne­toi­min­taa. Etu­rin­teen oi­ke­aan reu­naan nou­si uu­si his­si al­ku­vuo­des­ta 1968. Va­sem­paan reu­naan teh­tiin pie­nem­pi har­joi­tus­his­si, ja sa­mal­la van­ha ka­pu­la­his­si pu­ret­tiin.

Ulla löysi vanhan kortin, kun hän penkoi kotona laatikoitaan. Kortissa on kuva Levin Eturinteiltä 60-luvun lopulta.

Ul­la löy­si van­han kor­tin pen­ko­es­saan ko­to­na laa­ti­koi­taan, joi­hin hän on säi­lö­nyt van­ho­ja muis­to­jaan. Kort­ti vei Ul­lan muis­te­le­maan oman las­ket­te­lu­har­ras­tuk­sen­sa al­ku­ai­ko­ja.

– Olen Li­pe­ris­tä Vii­ni­jär­vel­tä ko­toi­sin. Siel­lä oli har­ju­ja, mut­ta ei kau­he­an iso­ja mä­kiä. Sii­hen ai­kaan po­jat ja ty­töt leik­ki­vät kaik­ki yh­des­sä. Teim­me ha­vuis­ta ja lu­mes­ta hyp­py­rei­tä mä­kiin, ja niis­tä sit­ten hy­pät­tiin. Sii­tä hom­mas­ta tyk­kä­sin. Isä sa­noi ai­ka­naan, et­tä las­kin jo 8-vuo­ti­aa­na sel­lai­ses­ta mä­es­tä, mis­tä hän ei us­kal­ta­nut ai­kui­se­na­kaan, Ul­la hy­myi­lee.

– Tyt­tö­nä sitä piti ol­la sa­man­ve­roi­nen kuin po­jat. Kä­vin yk­sin har­joit­te­le­mas­sa, et­tei ku­kaan näe, kun kaa­dun, Ul­la nau­raa.

Vä­li­neet­kin ovat niis­tä ajois­ta muut­tu­neet.

– Lap­suu­des­sa­ni suk­set oli­vat ko­ko­naan puus­ta, ei­kä mo­no­ja ol­lut ol­len­kaan, vaan suk­set kiin­ni­tet­tiin rem­meil­lä tal­vi­ken­kiin.

Ul­lan las­ket­te­lut ei­vät tie­ten­kään jää­neet lap­suu­den hu­vik­si – kun las­ket­te­lu­kär­pä­nen oli ker­ran pur­rut, se oli me­noa.

– Kun os­tin au­ton, kier­sim­me Ete­lä-Suo­men las­ket­te­lu­kes­kuk­sia. Hä­meen­lin­nas­sa kä­vin ai­van las­ket­te­lu­kurs­sil­la­kin, ja Kal­pa­lin­nas­sa pää­sin en­sim­mäi­sen ker­ran his­si­rin­tee­seen, Ul­la muis­te­lee.

Hä­nen en­sim­mäi­nen iso rin­teen­sä oli Ruka. Reis­su jäi muis­to­rik­kaak­si myös vä­hän ikä­väm­mäl­lä­kin ta­val­la.

– Siel­lä ta­ka­rin­tees­sä suk­sen kär­ki ot­ti kuop­paan. Si­teet ei­vät lau­en­neet. Toi­set ei­vät en­sin ta­jun­neet, et­tä nyt sat­tui pa­has­ti. Sit­ten sii­hen tuli lää­kä­rit, ja ah­ki­ol­la mi­nut vie­tiin alas. Kuu­si viik­koa oli jal­ka kip­sis­sä. Ne oli­vat sen vuo­den las­ket­te­lut sii­nä, Ul­la päi­vit­te­lee.

Kun Ul­lan per­he kas­voi, se ei al­kuun hi­das­ta­nut tah­tia.

– Muis­tan, kun kä­vin Par­pein­vaa­ral­la las­ke­mas­sa niin, et­tä vau­va nuk­kui au­ton ta­ka­pen­kil­lä ko­pas­sa päi­vä­u­nia.

Vä­hi­tel­len Ul­lan elä­mäs­sä kui­ten­kin muut asi­at nou­si­vat las­ket­te­lun edel­le.

– Sain 2,5 vuo­den si­säl­lä nel­jä las­ta. Oli per­he, työt ja jär­jes­tö­toi­min­ta, ja li­säk­si val­men­sin SM-ta­sol­la pe­sä­pal­loa. Sel­kä­kin lei­kat­tiin pari ker­taa. Muis­tan ai­na sen vii­mei­sen las­ket­te­lu­ker­ta­ni – Olof Pal­me mur­hat­tiin sa­mal­la vii­kol­la.

Vii­mei­ses­tä las­ket­te­lu­ker­ras­ta on siis vie­räh­tä­nyt tovi.

– Hiih­tä­nyt olen kyl­lä, mut­ta vie­lä tänä vuo­na en ole ot­ta­nut suk­sia esil­le.

Ul­la viet­ti Le­vil­lä per­heen­sä kans­sa jou­lua ja vuo­den­vaih­det­ta. Ul­lan lap­sis­ta yh­del­lä on Le­vil­lä loma-asun­to, ja lap­sen­lap­set viih­ty­vät hy­vin rin­tees­sä. Ve­ren­pe­rin­tö­ä­kö?

– Nii-in, eh­kä se ul­koi­lul­li­suus ja ak­tii­vi­suus on ai­na­kin ve­ren­pe­rin­töä, Ul­la poh­tii.

Mut­ta pa­la­taan­pa vie­lä Le­vin-kort­tiin. Kei­tä ovat kor­tin al­le­kir­joit­ta­neet RP ja RS?

– Rit­va Paak­ku­nai­nen eli Ritu ja Rit­va Sal­mi. Olen Ri­tun kans­sa yhä yh­teyk­sis­sä, Ul­la sel­ven­tää.

Ul­la ja Ritu ovat Jo­en­suun yh­teis­kou­lun kas­vat­te­ja, mut­ta tu­tus­tui­vat pa­rem­min vas­ta Hel­sin­gin Kar­ja­lai­ses­sa osuus­kun­nas­sa. Ri­tun kans­sa Ul­la on teh­nyt yh­des­sä reis­su­ja vie­lä vii­me vuo­si­na­kin. Vii­mek­si rau­tai­set yli 80-vuo­ti­aat nai­set pyö­räh­ti­vät Ir­lan­nis­sa, seu­raa­vak­si suun­ta­na on Ete­lä-Af­rik­ka.

– Ritu odot­taa pol­vi­leik­kaus­ta, ei­kä pää­se mu­kaan. Mut­ta läh­den yk­sin. Se on sel­lai­nen nor­maa­li tu­ris­ti­mat­ka sa­fa­rei­neen päi­vi­neen. Olen bi­o­lo­gi kou­lu­tuk­sel­ta­ni, ja luon­to kiin­nos­taa mi­nua.

Haas­tat­te­lua si­vu­kor­val­la kuun­nel­lut Ul­lan ty­tär Mar­ket­ta sum­maa lo­puk­si hy­vin äi­tin­sä luon­teen:

– Päh­kä­hul­lu reis­saa­ja, hän nau­raa läm­pi­mäs­ti.

Ja Ul­la sel­väs­ti pi­tää ku­vauk­ses­ta.