Ylläs–Levi-hiihto – vielä ehtii mukaan!
Pystyykö Ylläs–Levi-välin hiihtämään ilman varsinaista hiihtokokemusta? Me testasimme, ja pystyihän sen, kunhan ei ota turhia paineita ajasta ja muistaa tankata sopivin välein. Ylläs–Levi-tapahtumassa kanssahiihtäjät ja kannustajat tuovat takuulla lisäpontta sivakoimiseen.
Jos luonteessa on pientä yllytyshullun vikaa, voi käydä näin: kun Kuukkelin sometoimittaja kysyi Kuukkelin päätoimittajalta, että voisitko hiihtää Ylläkseltä Leville, jotta saataisiin somematskua ennen Ylläs–Levi-tapahtumaa, päätoimittaja vastasi, että no tottahan toki.
Selvennettäköön, että päätoimittaja eli allekirjoittanut, ei ole hiihtänyt tällä talvikaudella kuin joulukuussa pari kymmenen kilometrin lenkkiä Yläkolmosella, maaliskuun puolivälissä yhden pikkuhissuttelun 8-vuotiaan lapsen kanssa ja viikko ennen testireissuamme viidentoista kilometrin lenkin Kukaksen yli. En ole koskaan hiihtänyt edes vuodessa 55:tä kilometriä. Ylläs–Levi-tapahtuman kisamatkat ovat 55 ja 70 kilometriä.
Päätoimittaja Satu Renko testasi, pystyykö Ylläkseltä hiihtämään Leville ilman hiihtokokemusta. Tässä ollaan jo Aakenuspirtin kohdalla – ja hymy piti pintansa Leville saakka.
Hiihtokilometrien puute ei kuitenkaan huolestuttanut. Liikun säännöllisesti ja monipuolisesti lähes päivittäin, ja olen onnistunut pitämään urheilurytmistäni aika hyvin kiinni jopa kiireisimmän kevätsesongin aikaan.
Puutteet hiihtotekniikassa sen sijaan mietityttivät. Kunnollinen tekniikka säästää kroppaa ja tuo lisää vauhtia. Olinkin suunnitellut ottavani muutaman tekniikkatunnin ennen reissua. Se suunnitelma jäi kuitenkin suunnitelmaksi, kun hiihtoreissu aikaistui sääennusteiden vuoksi neljällä päivällä. Halusimme hiihdolle aurinkoa, ja sitä luvattiin perjantaille 29. maaliskuuta, kun taas kalenteriin nakutetulle hiihtopäivälle povattiin lumisadetta.
Hiihtoseuraksi lupautui puolisoni ja minua huomattavasti enemmän hiihtänyt Kimmo Kaulanen. Kimmo epäili, että lumisateisten päivien jälkeen ladut saattaisivat olla turhan lumiset, vaikka sää muuten olisikin mukava. Kilautin reissua edeltävänä päivänä reittiyhtiöön, josta toimitusjohtaja Jukka Paalanen kertoi, että ei huolta, koko verkosto ajetaan perjantain aikana ja latukoneiden moottorit hurahtavat käyntiin jo ennen kukonlaulua. Saattaisi kuitenkin olla, että Kotamajalle täytyisi hiihdellä Latvamajan kautta. Reittivalinta pitäisi siis tehdä aamulla, kun näkisimme sähköisestä reittikartasta, missä latukoneet kulkevat. Jo tässä vaiheessa päätimmekin, että meitä ei haittaa, vaikka reittimme ei olisi täsmälleen sama kuin Ylläs–Levi-kisassa.
Luisto kateissa
Hiihtopäivän aamuna aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkastakin oli sopivat 10 astetta – täydellistä!
Lähdimme matkaan Äkäslompolojärven rannalta kotipihastamme noin kello 9.30 ja otimme ensimmäiseksi taukopaikkakohteeksemme Kotamajan. Latukone oli jo ehtinyt ajaa Kotamajalle Navettagallerian kautta, joten pääsimme reitille, jota olimme suunnitelleet.
Jos hiihdät tapahtumassa, pääset selkeästi merkitylle reitille. Ennen tapahtumaa piti tarkkailla silmä kovana kylttejä ja karttaa.
Komea sää oli houkutellut ladulle heti aamusta paljon väkeä. Kotamajalle saakka oli melkeinpä ruuhkaa. Väkimäärä ja nopeasti lämpenevä sää näkyivät luistelijoiden baanassa. Me perinteisen tyylillä hiihtävät ohittelimme luistelijoita, jotka hikoilivat puuroisella pohjalla.
Vaikka perinteisen urat olivatkin priimaa, eivät olosuhteet olleet helpoimmasta päästä meillekään. Jostain syystä luisto tuntui olevan kateissa. Emme olleet yksin tuntemuksemme kanssa. Kotamajalla yksi jos toinen sanoi samaa.
Ensimmäisellä taukopaikalla, Kotamajalla.
Aurinkoinen perjantaiaamu oli saanut väkeä liikenteeseen ruuhkaksi saakka.
Kotamajalta ja Aakenuspirtistä saa evästä myös ruoka-ainerajoitteinen. Gluteeniton ja laktoositon munkki maistui.
Nihkeä luisto jatkui Kotamajalla pidetyn tauon jälkeen. Alamäissäkin sai lykkiä vauhtia. Mietimme, että lentokelillä reissuun saattaisi vierähtää aikaa jopa tunti tai puolitoista vähemmän. Sitkeästi kuitenkin nitkuttelimme menemään. Aurinko piti tunnelmaa korkealla.
Hiljainen jänkä ihastutti
Seuraavan lyhyen tauon pidimme Pyhäjärvellä. Aiemmilta kesäpyöräreissuiltani muistelin, että reitti tekisi tästä eteenpäin jonkin matkaa tasaista nousua, mutta enpä muistanut, että nousua piisaa aika pitkän pätkän verran. Uurastus kuitenkin palkittiin pitkällä laskulla, joka päättyi Iso Vasalaenlehdolle. Lehdon laidassa oli pakko pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihan vain hengittelemään. Hetki oli täysin tuuleton. Oli kuin olisi ollut umpiossa tai jonkinlaisessa kuplassa. Selän takana kohosi valkoinen Aakenus kohti sinistä taivasta. Hieno paikka!
Iso Vasalaenlehto ihastutti hiljaisuudellaan.
Seuraava erämaakahvila, Aakenuspirtti.
Ylläs–Levi-hiihto oli näkyvästi esillä Aakenuspirtillä.
Aakenuspirttiä lähestyttäessä latu huononi. Oikean puolen perinteisen ura oli paikoin sotkeutunut kokonaan kadoksiin. Energiaa lykkimiseen kului kiitettävästi.
Aakenuspirtillä pidimme pidemmän tauon ja tankkasimme kunnolla. Sekä Kotamajalla että Aakenuspirtillä oli hieno huomata, kuinka erämaakahviloista löytyy hyvä valikoima myös gluteenittomia ja laktoosittomia tuotteita. Tällainen ruokarajoitteinenkin sai erinomaista evästä.
Aakenuspirtillä katselimme karttaa ja totesimme, että loppumatka taidetaankin mennä repusta löytyvien eväiden voimalla. Kätkän laavulle emme ehkä ehtisi ennen viittä, jolloin pikkukahvila sulkisi ovensa. Aakenuspirtin ja Kätkän laavun välissä on Pyhätunturin kyljen nousu, joka ei mene huipulle saakka, mutta joka on omiaan rutistamaan sunnuntaihiihtelijän voimia.
Kun tankkaat ladun varressa, muista sujauttaa roskat talteen. Luontoon ei jätetä mitään.
Ja niin kävi, kuten arvelimme, että olimme Kätkän laavulla minuuttia yli viisi – myöhässä. Mutta ei se mitään, vielä ei ollut nälkä. Se iski vasta seuraavien kilometrien jälkeen. Pidimme ladun reunassa eväs- ja venyttelytauon.
Kätkän laavulta Immeljärvelle reitti oli tasaista paahtamista. Taivaalle kertyvät pilvet peittivät auringon, ja saimme seuraksemme vastatuulen. Olo tuntui jo hieman ryytyneeltä. Seuralaistani alkoi vaivata piinaava hartiakipu, minulla hiihto tuntui yllättäen kantapäissä. Puutteet tekniikassa taisivat vähän kostautua.
Ei tarvitse olla latujen ykköstykki
Viimeiset kymmenen kilometriä juttelimme ravintoloista ja kylpylästä – mitä söisimme ja missä, ja ai että, suihku, sauna ja poreet olisivat kova juttu. Mitä lähemmäs tulimme Leviä, sitä varmemmin tiesimme, että ruoka veisi tällä kertaa voiton poreista.
Kun laskimme Immeljärvelle, ladulla oli ensimmäistä kertaa luistoa. Suksi liukui vaivatta järven halki. Päätimme urakkamme Levin kylpylähotellin eteen. Kello näytti tasan 50:tä kilometriä. Aikaa hiihtoon oli kulunut tauot vähennettyinä 6 tuntia 45 minuuttia. Ylläs–Levin lyhyemmän kisareitin pituus on 55 kilometriä.
Perillä! Eikä oikeastaan tehnyt edes tiukkaa. Parempi tekniikka olisi varmasti siivittänyt kovempaan suoritukseen, mutta tämä oli aivan hyvin urakoitu olemattomalta kokemuspohjalta.
Samaan päätepisteeseen saapuivat kanssamme lähes yhtä aikaa herraseurue ja kahden naisen porukka, jotka molemmat olivat niin ikään hiihtäneet Ylläkseltä Leville, miehet Ylläsjärveltä saakka.
Herraseurueessa oli mukana myös Martti Alakuijala, yksi Ylläs–Levi-hiihdon alullepanijoista. Marttia jututettiin Kuukkeliin viimeksi vuonna 2020, kun mies järjesti Ylläsjärvellä 70-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi juhlahiihdon, johon osallistui 70 hiihtäjää. Mutta miten on, aikooko kova hiihtomies osallistua Ylläs–Levi-hiihtoon 6. huhtikuuta?
– Ilman muuta, tietenkin, Martti vastaa, mutta sellainen pieni pilke silmäkulmassa, että oli pakko tarkistaa jälkikäteen tapahtuman ilmoittautumislistat. Kyllä, Martti Alakuijala osallistuu ja 70 kilometrin matkalle – tietenkin.
Meille riitti tämä rypistys. Olimme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä suoritukseemme. Loppukevään hiihtolenkit saavat suosiolla olla tätä lyhyempiä.
Tsemppiä kaikille Ylläs–Levi-hiihtoon osallistuville, ja kuten esimerkkimme osoitti, tapahtumaan kannattaa lähteä mukaan, vaikka ei olisikaan latujen ykköstykki.
Ylläs–Levi-hiihto aiheuttaa muutoksia ulkoilureiteillä ja liikenteessä
Tapahtuman hiihtoreitin latuverkosto on suljettu muilta käyttäjiltä perjantaista 5.4. kello 20 alkaen.
Kisa starttaa lauantaina 6.4. kello 9 Ylläsjärven Ski Resortilta, ja reitti avataan yleisölle viimeisen hiihtäjän läpimenon jälkeen, jolloin kyltit ja nauhoitukset kerätään pois.
Arviot latujen aukeamisesta lauantaina: Ylläsjärvi Ski Resort - Kellostapulinkuru - Varkaankuru - Ihmisen Rinki kello 10:30, Ihmisen Rinki - Isomettän nousu - Äkäslompolojärvi kello 11:30, Äkäslompolojärvi - Nilivaara - Kukastunturi - Kotamaja kello 12:30, Kotamaja - Kutujärvi - Pyhäjärvi kello 14, Pyhäjärvi - Aakenuspirtti kello 15:30, Aakenuspirtti - Pyhätunturi - Kätkän Laavu kello 17:30, Kätkän laavu - Koutamaa - Levi kello 18.